Isäntä matkustaa

Eileen koetti se päivä, että Laksolle tuli lähtö sinne siemennyskurssille Hollantihin. Minä hieroskelin käsiäni tää ja ajattelin, että nyt mullaki se vapaus alakaa, ettei tartte kattua, ku ittensä, kakaran ja koiran perähän ja ollahan ku ellunkanat.

Viikolla rupesin miettihin jo, että kuinkahan täs käy, ku ilimootin muutaman hiehon teurahaksi ja sain samalla tietää, että ne haetahan jo viikonloppuna kyytihin. Ei siinäkää mitää, mutta osa niistä sattuu olehen ulukoruokinnas ja näin sieluni silimin, kuinka jahtaan niitä sieltä omin voimin tuskanhiki ottalta valuen, ku ensi herään päikkäriiltä justihin siihen, ku mullikuski soittaa, että pihas ollahan.

Ajattelin olla kerranki etuaijas ja orkanisoon tänne apupoika Anteron ottahan ne jo lauantaina laron poikimakarsihana, siinäku koetettihin niitä kaikkia kolomia sinne saara kaharestansa ja yks koetti kiivätä siilon aitojen ylitte, pilikahti pienehn mielehen, että se Lakso vois tulla eres etehen seisohon, kun ei keriitty aiva joka paikkahan etehen mihinkä olis tarvinnu. Puhelu tupahan ja eikähän se oo jo suihkus. Torettihin siinä, että hyvä tietysti niin, ku son kuuluusa siitä, että on myöhäs varmahan aikanansa omista hautajaasistansakki.

Ehtoolla oltihin navetas toisen apupoika anteron kans, kovaa triksevää, että päästähän poiski joskus sieltä, eikä mee yöhön asti.

Sain turvekärryt navettahan, niin äitee soittaa, että olisinko keriinny lähtiä siirtähän sitä 25 kilomerin päästä, mihinkä se oli lomamatkaltansa jääny linija-auton kyytistä, niille kotia, ku isä ei television kattomiseltansa kuule, että sille on soitettu. Ja toisin samalla mukulan sinne mummun huomihin. Keksii se sitte, että mun velii asuu siinä parin kilometrin pääs, että on vähä lähempänä, ku minä.

Hetken päästä soittaa kakara tuvasta ”miksei kukaa kertonu mulle, että mummu on jo kotona YHYYY”. Ei ny viä kukaa keriinny sinne asti. ”Minä haluan sinne HETI”, ensi täytyy jonku kyllä jakaa apet ja lypsää lehemät.

Saan lypsimet kii, niin puhelin soi seuraavan kerran ”mihinä oot?” ”No, mitäs luulet” ”Tuun kylähän” ”Tuu vain, mutta saat tulla lypsylle kans, mutta jos ohi ajat, niin vie mukula mummulahan”. Sain sitte jättää lypsyn kesken ja lähtiä laittahan hulda huoletonsa matkahan.

Lopulta, ku pääsin navettahan totesin olevani jo auttamattomasti myöhäs suunnitelmmistani.

Jatkoon lypsämistä, kunnes Luoteelle ei saanu saatanallakaa konesta kii. Ei imeny, vaikka tein mitä. Irrootin tykyttimen, avaalin kaikkia sellaasta, mistä mulla ei ollu mitää käsitystä mitä ne teköö siinä lypsimes. Soitin isännälle ja huusin kurkkusuorana koko lypsykonehen alimpahan helevettihin, käskin se soitta Makelle, kun en ymmärrä lypsimien sielun elämästä mitää. Se sai linijan auki antaaksensa neuvoja, ku me viisahat lypsäjät huomattihin, että mairon kokooja on ääriänsä myören täynä maitua, sitä valuu lianeroottajasta, tiivistehien välistä ja joka rei'ästä mistä ikinä oli maharollista. Ja maitpumppu huusi hoosiannaa.

Kipitettiin ottahan filtteri pois ja ihimeteltihin mitä se mahtoo sisältää, ei keksitty oliko ne salaasia soluja, joita en ennen lypsyä huomanna, vai oliko se pirun pumppu hieman epätoimivalla katkaasijalla hakannu mairon juoksevaksi oivariiniksi ja tukkinnu filtterin sillä. Seuraavaksi ihimeltihin millä saarahan painehen uurellensa ylähä.

Kaiken huipuksi Make löi kätensä maitopumpunmoottorihin, josta joku yliviisas kotitarveinsinööri oli jemmannu tipahtanehen moottorinsiipien suojan parempahan taltehen. Ihimettelin mustia muovin kappelehia laattialla, kunnes älysin, että ne oli niitä siipiä mitä siä pohojas oli.

Siinä vaihees vittutti jo niin, että melekeen jo nauratti, ku puoli kymmeneltä sain eriksensä menevät lypsettyä ja muistin, että pitää viä lehemä siementää.

Aamulla heräsin siihen, että tuvas on saatanan kylymä, luulin ensi, että tuuloo vain niin lujaa, kunnes sain puhelun johona kerrottihin, että pannuhuone on yöllä pirättäny. Päätettihin, että ensi teherähän askarehet ja sitte ihimetellähän mitä sille tehtääs.

Mullikuskiki pelijätti aamulla maitohuonees tonkkia pestes, hiippalli selijä taa ja sanoo ”Terve”, hyvä ku en joutunu housupyykille.

Taitaa olla pitkä viikko.