Kätilön hommia, asennosta ku asennosta

Tällääses meirän kokooseski karijas pakkaa olehen nuota poikimisia välistä ruuhkaksi astikki, vaikkei niitä vasikoota ny sentäs synny ku noin kuuskytä vuores. Tosin viime vuonna vasikoota oli poikimisihin nähären huomattavasti enemmän, ku kaksoosia tulli seittemät tai kahareksat, en enää jaksa enää eres muistaa monekki. Mutta tuntuu, että niitä plopsahteli tulehen naapurienki tarpeesihin asti.

Yleensähän lehemä on hyvä poikimahan, se teköö ja mullijaa sen vasikan ominvoimin pihalle, ja siihen ei sen tarvitte puuttua. Monesti näyttää poikivalle monta päivää ennen, ku oikiasti eres poikiikaa. Ja jos poikimakarsinahan viet, ja ajattelet, että nyt se perhana räjähtää limoosta päätellen käsille, niin sepä rupiaaki rakentahan sinne pesää pahanoohin, kaivaa poteron mihinä makaa ruoto ojos,niin että välistä pitää käyrä kattomas onko eres hengis.

Minttukaakao siirrettihin sunnnuntaina poikimakarsihan, kattelin tällä torrella kehittynehellä karija ja poikimasilimälläni, että kyllä se varmahan kohta poikii. Laitoon riimun päähän ja lähärin tallustamahan sen kans. Koko lehemä oli kyllä niin ”velton” oloonen, takapää lyllyy aiva kävelles, että aavisteltihin isännän kans, että nyt me jopa saatetahan olla oikias.

Isäntä sitä kävi kattomaski yöllä pari kertaa, muttei ollu tapahtumia.

Aamulla siä navettahan mennes näkyyki sitte saatarin suuret sorkat. Eiku ettihin poikimavalijahia, ku hieho keskittyy lähinnä syömähän kaikkia syötäväksi kelepaavaa karsinasta, pötkötti kylijellänsä ja koetti kurkotella kauimmaasehen rehutuppuhun, minkä ikinä keksiikää. Ja ruokaa ja pahanaa katos sinne mahan syöveriihin, poikiminen tuntuu olevan sille se sivuseikka. Kyllä se muutaman kerran lykkäski kunnon mölähryksen saattamana.

Isäntä rupes vetähän sitä polttojen taharis ja näin, että ottasuoni oli se mikä pullistuu. Naama muuttaa pikku hilijaa punaasemmaksi ja punaansemmaksi, posket pullotti ku ilima pallot ja vasikka ei himahtanukkaa siä suursyömärin takalistos.

Kysyyn varovasti, että haluaasikko, että mäki tulisin sua vähä auttahan. Sai se ähistyä, että olis varmahan aiva paikallansa sellaanen toiminta.

Kömmiin airan lävitte ja ruvettihin Lakson siinä valijahis kiinni olles, että mistä kohtaa mä vetääsin. Koetettin olla ensi vierekkään, mutta tuntuu, että toinen veti oikialle ja toinenn vasemmalla.

Seuraava asento oliki sitte, että koetin ottaa Laksua takaapäin kii, ja olla painona, perse kastuu siä poikimanestees ja sanoon, että ei tämäkää ny paskan häävi asento oo, että jään sun alles jumihin, jos se vasikka yhtäkkiiä irtuuaki sieltä lantiosta.

Sovitin seuraavaksi itteni Lakson etehen takapuoli sen naamahan kiinni olehen etukamaras. Ei tarvinnu siinä kauaa hehtaaripersettänsä työntää lähemmäs sen naamaa, ku se käski mennä muualle, häiritti kuulemma miehisiä ajatuksia lehemän poi'ittamisen sivus. Se hetkuva perset ei auttanu yhtää.

Lähärin pois ja kohta se ja Minttukaakao oliki saanu maailmahan lehemävasikan. Ouzon, taisin olla vain häiriönä kummallekki. Kaikkeni yritin olla kerranki avuksi, ja heti moitittihin ;)