Pyhäänmiesten
päivä, pyhäpäivä. Vapaa päivä. Kello soi kakskytä yli viisi.
Makaat soffalla huonosti nukutun yön jäläkihin, koetit siinä
nukkua, ku kaikki yön äänet taas häiritti.
Ajattelet,
että nyt on pyhä, vapaa päivä. Heität peiton pois korvilta,
istut hetken, ähkääset ja kävelet keittiöhön, laitat kaffeen
tippuhun, puet, hörppäät sumpit ja läheret lomitushenkilön
seuraksi navettahan. Kierrät kaikki navetan nurkat, kurkistat joka
karsinahan, käyt tervehtimäs Helinää poikimakarsinas, huikkaat
huomenet Herra Sonnille.
Lykkäät
rehut etehen, kävelet maitohuoneesehen, vahtaalet ympärilles,
laitat lypsyn valamihiksi. Painat pesurista lypsyn päälle. Lykkäät
kaikki konehet parsihin ja kyykistyt lehemän vierehen. Pyyhit
vetimet, ja utarehen, vetääset suihkehet. Kiinnität konehet ja
orotat, että ne lähtöö irti. Alootat kirijaamahan tuloksia
mittalypsystä.
Pyhäpäivänä.
Joka
päivä on maatilalla pyhäpäivä, tai joka pyhäpäivä on
arkipäivä.
Jouluaattona
on sama ralli, silloon koetatahan mennä vain vähä ennemmin aamusta
navetalle, jos jaksetahan, eikä ehtoolla oo tarttenu kukkua niiren
lehemien kans yömyöhähän. Parahana jouluna oon tullu navetalta
tupahan ja lapsi on kävelly ovella vastahan oksennusta valuen. Siinä
hyvä äitee pistehet on oikeen pompsrahrellu, ku ensimmääsenä
tuloo vain mielehen, että perkeles, ne lehemät pitää ehtoollaki
hoitaa, mihinkä se mukula siksi aikaa.
Toiset
on syöny joulupäivänä jouluateriaa, minä satuun ennen ruokaalua
avaahan navetan oven ja näin lehemän takapuolesta sorkat. Jäi
ruoka syömättä, mutta syntyypä Joulupäivä, ku oli J-vuosi.
Uutena
vuotena toiset valavoo ja ampuu rakettia, minä torkun yhyreksän
mais saunanlautehilla, ja sanon isännälle, että ammu kuulu raketit
koiran ja kakaran kans, minä ammun itteni unten maille. Aamulla on
herätys kumminki.
Pääsiääsenä
toiset polttaa kokkoja, ja juhulii, minä seuraan poikiiko lehemä.
Keskutelen aiheesta isännän kans, tarttooko jo mennä apuhun, vai
annetahanko olla itteksensä.
Juhannuksena
muut suunnitteloo menevänsä Nummirockihin kattomahan esiintyjiä,
me korijatahan lehemien rikkomaa aitaa, siirretähän niitä uutehen
lohokohon. Suunnitellahan rillaavamme, mutta päärytähän
lämmittähän makkaraa mikros, ku pihallaki on niin kylymä ja
aamulla tarttoo nousta ylähä.
Sitte ku
lähäret johonki rientoohin, mieles on, että mahtaako siä kukaa
poikia, toivottavasti Helinä ei saa ittiänsä irti ja tuu laros
vastahan, ku meet kotia. Ja ku pääset kotia asti, käyt korkokengät
jalaas kattomas lehemiä.
Päivä
ku päivä, aina on työpäivä.