Jokapäivä, pyhäpäivä vaiko arkipäivä

Pyhäänmiesten päivä, pyhäpäivä. Vapaa päivä. Kello soi kakskytä yli viisi. Makaat soffalla huonosti nukutun yön jäläkihin, koetit siinä nukkua, ku kaikki yön äänet taas häiritti.

Ajattelet, että nyt on pyhä, vapaa päivä. Heität peiton pois korvilta, istut hetken, ähkääset ja kävelet keittiöhön, laitat kaffeen tippuhun, puet, hörppäät sumpit ja läheret lomitushenkilön seuraksi navettahan. Kierrät kaikki navetan nurkat, kurkistat joka karsinahan, käyt tervehtimäs Helinää poikimakarsinas, huikkaat huomenet Herra Sonnille.

Lykkäät rehut etehen, kävelet maitohuoneesehen, vahtaalet ympärilles, laitat lypsyn valamihiksi. Painat pesurista lypsyn päälle. Lykkäät kaikki konehet parsihin ja kyykistyt lehemän vierehen. Pyyhit vetimet, ja utarehen, vetääset suihkehet. Kiinnität konehet ja orotat, että ne lähtöö irti. Alootat kirijaamahan tuloksia mittalypsystä.

Pyhäpäivänä.

Joka päivä on maatilalla pyhäpäivä, tai joka pyhäpäivä on arkipäivä.

Jouluaattona on sama ralli, silloon koetatahan mennä vain vähä ennemmin aamusta navetalle, jos jaksetahan, eikä ehtoolla oo tarttenu kukkua niiren lehemien kans yömyöhähän. Parahana jouluna oon tullu navetalta tupahan ja lapsi on kävelly ovella vastahan oksennusta valuen. Siinä hyvä äitee pistehet on oikeen pompsrahrellu, ku ensimmääsenä tuloo vain mielehen, että perkeles, ne lehemät pitää ehtoollaki hoitaa, mihinkä se mukula siksi aikaa.

Toiset on syöny joulupäivänä jouluateriaa, minä satuun ennen ruokaalua avaahan navetan oven ja näin lehemän takapuolesta sorkat. Jäi ruoka syömättä, mutta syntyypä Joulupäivä, ku oli J-vuosi.

Uutena vuotena toiset valavoo ja ampuu rakettia, minä torkun yhyreksän mais saunanlautehilla, ja sanon isännälle, että ammu kuulu raketit koiran ja kakaran kans, minä ammun itteni unten maille. Aamulla on herätys kumminki.

Pääsiääsenä toiset polttaa kokkoja, ja juhulii, minä seuraan poikiiko lehemä. Keskutelen aiheesta isännän kans, tarttooko jo mennä apuhun, vai annetahanko olla itteksensä.

Juhannuksena muut suunnitteloo menevänsä Nummirockihin kattomahan esiintyjiä, me korijatahan lehemien rikkomaa aitaa, siirretähän niitä uutehen lohokohon. Suunnitellahan rillaavamme, mutta päärytähän lämmittähän makkaraa mikros, ku pihallaki on niin kylymä ja aamulla tarttoo nousta ylähä.

Sitte ku lähäret johonki rientoohin, mieles on, että mahtaako siä kukaa poikia, toivottavasti Helinä ei saa ittiänsä irti ja tuu laros vastahan, ku meet kotia. Ja ku pääset kotia asti, käyt korkokengät jalaas kattomas lehemiä.

Päivä ku päivä, aina on työpäivä.