Kannanotto emännältä

Hyvä Juha Rehula

Näin entisenä Keskustan kannattajana, se kannatus päättyi tämän päivän maaseudun tulevaisuuden artikkeliin lomitusssäästöistä, seuraavalla kaudella äänestän vaikka vihervasemmistoa.

Meillä on lypsykarjatila Etelä-Pohjanmaalla, tosin kohtalaisen kokoinen sellainen, että meitä ei kosketa se, että tippuisimme lomituksen piiristä pois. Mutta niillä pienillä tiloillakin on muutakin elämää, kuin lehmät. Vaikka tunnutte toisin sielä, anteeksi vain, kuvittelevan.

Lomituksen piiristä pois tippuminen tarkoittaa monilla jo nytkin vähäisen sosiaalisen elämän loppumista melkein kokonaan. Tila sitoo 365 päivänä vuodessa, oli sitten häät tai hautajaiset, jotka tällä ehdotuksella jää pientilallisiltä väliin, varsinkin jos ne ovat kauempana.

Pientilallinenkin sairastaa, voi juotua sairaalan yöllä, kuka hoitaa ne eläimet? Te puhutte siitä, että pitää olla VARAjärjestelmä, kerrotko minulle mistä se järjestetään? Et voi ottaa tyhjästä ihmistä joka osaa hoitaa karjaa, lypsää, ruokkia ja ajaa traktoria.

Tilalliset, mistä nyt olemme jopa maaseudussakin lukeneet, ovat kuulemma vanhoollisia ja tekevät lapsiakin keskiverto kansalaisia enemmän, nämä kaikki teidän päätöksenne vaikuttavat niihin maatilojen lapsiinkin. Maatilan lapsena oleminen ei ole näillä pienillä paikkakunnilla muutenkaan helppoa. Tosin päätöksenne vaikuttavat helposti siihen, että eipä niitä maatilan lapsia kohta enää tulekkaan. Tunnen piston sydämmessäni ajatellessani omaa lastani ja sitä mistä hän joutuu nyt jo luopumaan, kun äidin ja isän työ ajaa aina edelle, lapsi joustaa maatila ei.

Saati, että meidänkin lähipiiri, kaikki, on muissa töissä. Jättävätkö he työnsä tekemättä, tullakseen meillä navettaan? Vai ajatteletko, että minun kahdeksankymppinen isäni ja seitsemän kymppinen äitini saapuu hoitamaan meidän lehmämme? He ovat työnsä tehneet, veronsa maksaneet ja kasvattaneet lapsistaan pienen tilan tuloista ihmisiä, jotka kaikki tekevät työtä ja maksavat veroja tämän yhteiskunnan eteen.

Hyvä Juha Rehula, kai ymmärrät, että maatilaa ei lopetata kolmen kuukauden aikana, jos katto sairaslomille tulee? Meilläkin tilan hintalapussa lukisi miljoona, kenenkä meinaat tekevän siitä tarjouksen tässä taloustilanteessa mikä maassa vallitsee. Jos lomitusta pidemmille sairaslomille ei ole, se tarkoittaa lähinnä konkursseja ja kuluja valtioille, pankeilla ja yhteistyö yrityksille luottotappioiden nimissä. Ihmisiä, joiden ei kannata enää ikinä mennä töihin, näitähän on nähty.

Hyvä Juha Rehula ja muut päättävät elimet, oletteko ajatelleet mistä tälläisillä paikkakunnilla, kuin Kauhajoki järjestetään niille lomittajille, jotka jäävät työttömiksi, uusi työpaikka. Ei mistään. Maksatte samat rahat vain työttömyyskortiston kautta.

Anteeksi, että teemme työtä Suomessa, ja koetamme tehdä muillekkin ihmisille siinä sivussa työpaikkoja, olen käyttänyt kaikki mahdolliset lomat mitä saatavissa on, että jaksaisin tehdä tätä työtä seuraavat 30 vuotta, mikä eläkeikään vielä on.

Tämä työ on ollut minulle, itsekkiin lypsykarjatilallisen tyttärenä, kutsumus. Lapsuuden haave ammatti oli maatalouslomittaja tai tilallinen, kummatkin on toteutettu. Mutta mitenkä minusta tuntuu, että kumpikin on nykypäivänä yhteiskunna pohjasakkaa?

Terveisin Kati Lakso

Lypsykarjatilallinen Kauhajoelta