Luin
siinä juttua Iltasanomista, että Touko Aalto jää
eduskuntatyöstään ennalta määrittelemättömäksi ajaksi
sairaslomalle työuupumuksesta, ei siinä mitää, työuupumus, näin
perset tuntumalla on vakava asia, ja hyvä, että sitä hoiretaan,
mutta ajattelin siinä, että ollahan me ihimiset eri arvooses asias
täs suhtees.
Minä,
tai kukaa muu maatalouren harijoottaja, kun ei periaattees voi olla
sairaslomalla iliman, että saa päätösen siitä, että on
oikeutettu Kelan tai Melan päivärahaan. Ja näin ollen työuupumus
diagnosina ei oo sellaanen asia mikä oikeuttaa päivärahaan,
jolloin et ole oikeutettu sijaisapuunkaan.
Mikä
hassuunta, näitä päätöksiä voi joutua orottahan ties kuinka
kauan, riippuen ruuhkan määrästä tai siitä, kuten kesällä,
että virastoos on kesälomat, ja oot saattanu olla sillä
sairaslomallas hyväs uskos, että näin voit teherä, ja saatki
hylykäävän paperin.
Se
pätkähti kerrasta lomitustunnin hinta pompsahti 35 euroon tunnilta.
Meilläki 8 tuntia, vähintään, päivä ja 7 päivänä viikos.
Tuli muuten suolaanen hinta sille, että kehtasit sairastua.
Kuukausia maksaas näin ollen 8 680 euroa. Tällääsillä mairon
hinnoolla mitä tällä hetkellä maksetahan meirän katua
kärsinehellä karijalla, niin vois sanua, että maitotili juuri
riittääs siihen, tosin kaikki muu sitte jäiski maksamatta.
Mikä
parasta täs mun mielestä on se, että päätös astuu takautuvasti
voimahan, ei siitä päivästä, kun se on tehty, vaan koko sun
sairaslomas on kerrasta hyliätty. Siinä moni nykypäivänä arpoo,
että menöökö vaikka leikkauksehen, kun ei voi tietää, että
kattooko se toimihenkilö sielä pöytänsä takana, että sun
työkykys on tarpeeksi alentunu, vai olisitko hänen mielestään
pystyny sieltä leikkauspöyrältä, vaikka työnjohdollisiin
tehtäviin.
Mitä
jos sattuus saamahan, vaikka aivoverenvuoron, ja olis tajuttomana
kuukauren, mutta päätös on, että olit kykenevä työnjohdollisiin
tehtäviin.
Harmi
vain, kun harvoon siä maatilalla on niin perhanasti niitä
työnjohdollisia tehtäviä, jouhinka ei tarvittis ittekki osallistua
punnertamalla perset silimä tuumaa pitkällä ja huutamalla samalla,
että ”Koeta ny jumalauta säki vähä nostaa!”
Mikä
hauskinta täs on, että oikiastaan tuo 35 euroa ei oo suhtees
mihinkään, yrittäjälomittajan saa 26 euroa tunti aika mones
paikkaa töihin, saati, että tilatyöntekijän palakkaaminenkaa ei
tulis nuon kallihiksi, mutta tuskinpa sitä sairastumisen hetkellä
kumpaakaa saa tuosta nuon vaan, vaan vaatii työtä, suunnittelua ja
haastattelua.
Ja kun
oot sairastanu tarpeekses, elikkä 300 päivää 2 vuoren aikana
(kannattaa ottaa muuten huomioon se, että tavallisella ihimisellä
on vuores 100 päivää vapaata pelekistä viikonlopuusta), niin
sitte sun tartteeki olla seuraavat 12 kuukautta olematta kipiä
mistää, et ookkaa enää oikeutettu sijaisapuun.
Kuinkas
sitte suu pannaan, kun tarvisit hoitua. Nimimerkillä järkytin
lomatoimistonki kesken kaiken katkaastuulla päivärahoollani, iliman
oikeutta hakia kuntoutustukea, koska se olis pitäny hake edellisenä
kuukautena, kun päätös asiasta oli tehty.