Ihana Elisa

Tiättekö, poikki tieteellinen tutkimus Laksonperän ainuasta navetasta on vieny mut sellaasehen johtopäätösehen, että torella kestävä lypsylehemä harvammin on kauhian ”ihana” milläälailla.

Se harvemmin on mikää luonteen kukkanen, vanhat lehemät tietysti tasaantuu aijan kans, elämä hioo niistä särmiä pois, niinku meistäki, mutta alakaa päälle ne on ollu monasti hyvin vittumaasia kantturoota, joita on tullu kirottua mennen tullen ja palates, kun sorkka on viuhunu, konehia on puronnu ja niitä on välistä tallottu aiva uskosta. Ja välillä tuntuu, että ei ne perhanat oo eres niitä navetan kaunihimpia lehemiä, vaan niitä joista keksiisit sata parannettavaa kohtaa, mutta ne sillä pahalla sisulla ja sitkeyrellä paikkaa niitä kaikkia.

Tälläänen kanttura on meirän Elisa. Tai meirän, oon ostanu sen jo aiva lypsävänä lehemänä isännän karijan piron lopettanehilta sukulaasilta, yhtä suomenkarijaa lähärin hakehen ja mukahan lähti 3 länkkäriä ja 5 ayrshireä. Elisa tais valikootua mukahan siksi, että oli Purolan Orkosta.

Se lypselu mystisesti 50-tonnariksi, oikeen yllätyyn yks päivä sen ja mun elämäs, että juman kauta, Ellusta on tullu tonnari. Ikinä se ei oo tykittäny mitää hurijia tuloksia, mutta taseesesti liruttanu maiitua tulemahan sorkan nostelun välistä.

Kesällä se poiki kuurennen kerran, ja kiitos kuuman kesän, piiputti saman tien.

Tilasin siinä helteesenä sunnuntai päivänä eläänlääkärin sitä kattomahan, kesän kuniaksi tää oli kesäsijaasia vain tavootettavis, ja yks niistä lähti meille ajelehen.

Hetken kuunneltuansa nuuruavaa lehemää ja sen mahaa, meinas, että sillä on jouksutusmahan kiertymä, ja leikata pitää. Samahan lauseesehen sanoo, että on ollu kaks kertaa kyllä sitte vain seuraamas ja avustamas moista toimen pirettä. Lakso mulle kuiskutti, että niin meki, että riittääskö se perusteeksi sille, että vois leikaita vaikka itte.

Reippahasti alootettihin homma, Lakso piti riimulla lehemää kii ja lääkäri laittoo lääkettä kaulasuonehen. Sai ruiskunt tyhyjäksi ja siihen kaatuu Elisa. Siinä kattottihin suu auki ja kysyyn, että ethän muuten vain pistäny penisiliiniä suonehen. Ilime oli näkemisen arvoonen.

Tarkempi tutkiselu osootti, että silimät pyöri lehemällä pääs, pumppuki pelaa. Ja samantien se kömpii ylähä pikkaasen pöllämystyneen näkösenä. Likka parka näytti sille, että silleä käy kohta niinku Elisalla. Keitin teet ja juotin kaikes rauhas, tohtori sai puhelin konsultaatiota ja operaatiota jatkettihin.

Saatihin kylyki kaunisti auki, löyrettihiin suurin piirteen mitä tarvittooki, ja mitä teköö Elisa? Se pirun kanttura heittää kylijellensä, viä sille kylijelle mikä oli avattu, siinä maha n peitteet pursuuli pitkin turpeesta partaa. Hiki virtas siinä vaihees tuskasta ja helteesta oikohonsa, kun me koetettihin tuupata rouva lehemää uurestaan jaloolleen.

Eikä mee kauaa, kun se teki sen uurestaan, parihin kertahan. Eläänlääkäri parka melekeen poraji väsymystä siinä vaihees ja kehuu, että ei eres löyrä koko jouksutusmahaa lehemästä. Epäälin kyllä, että tuskin se sieltä on hävinny, mutta voitaasko tikata nauta kiinni, johonka kaikki siinä vaihees oli hyvinku suostuvaasia, paits Elisa, joka kaatoo ittensä viä letkuttaeskin yhyhren kerran.

Olin ihan varma, että tästä ei vo selevitä kukaa. Aamulla navettahan kömpies Elisa tönötti varmoon sorkin parressaan, kipulääkkeen avustamana rupes pupentahan nappulaa ja apetta. Parin päivän lämmön mittauksen ja seurannan jäläkihin huomattihin, että Elisa on terästä ja maito määräki lähti nousuhun.

Juuri viikolla tarkastettihin tiineheksi ja muori tuntuu vetävän muutenki elämänsä kautta tulemahan, pomppii parressansa kuin kumipallo, tietäessänsä, että nyt päästähän hankehen möyrimähän.

Lehemä on siitä kummallinen elään, että se seleviää monesta sellaasesta mihinkä muut heittääs henkensä, varsinkin Elisa. Seuraavaksi tavootteeksi Ellu on ottanu varmahanki sen 80-tonnarin kuniakirjan.Enkä sen kohorolla epääle, etteikö se sitä saavuttaas.

Tuotti unohtumattoman muiston karijan pirosta helteesenä sunnuntaina omistajille ja eläänlääkäri paraalle. Jäläkähen päin on naurattanu vetet silimis, silloon kieltämättä ei, kun tunkattin 700 kiloa vastentahtoosta nautaa kintuullensa.