Perästä kuuluu

Tulipa mieleheni, kuin luin eläänläkäri Heinosen kirijootelmaa lehemän jäläkeesistä, ja siitä, että oli kuriittansa eherottanu vierahien aikana tilan emännälle, että niistä vois teherä maukkahan lihasopan, kun oli irti saanu, oma sattumus niitten lehemän jäläkeesten kans.

Meilloli joskus nuori lomittajapoika navetalla, se oli sen verran enemmin ehtiny mennä navettahan, että oli aloottanu kolaahan paskaa parsista ja ritilööltä, ja sinne paskaloorihin, tai meillä lieteloorihin, tapaa ne kaikki ylimäärääset plumpsahtaa mitä mitä lehemän peräpäästä tuloo pihalle.

Näin maatilan kasvatille ne lehemän jäläkeeset, ja yleensä se, että kaiken maailman vauvat, ihimiset tai sitte nautavauvat, kelluu siä emänsä vattas pussis, ja se pussikin, jota jäläkeesiski (tai tää päin vanhakansa puhteiksi) kutsutaan, tulee sielä myös pihalle. Ensi se varsinainen jälkeläinen ja sitte jäläkeeset.

Ja välillä ne myös jää niin sanuaksemme kiinni sinne kohtuhun, ihmisellä aiheuttaa älyttömän kohtutulehduksen muutamas päiväs, joka vaati hoituaksensa pois päiväjärijestyksestä kuuria antibioottia. Lehemä taas, erikoosena eläämenä, saattaa selevitä siitä sillä, että ne roikkuvat jälkeiset haisee vain helevetin pahalle. Toisinaan tosin nostaa kuumeen, ja se vaatii kipulääkettä ja antibioottia.

Mutta itte asiaan. Se nuori mies tuli kohta navetasta takaasin pukuhuoneeseen, hyvin huolestuneen näköösenä, otti mua oikeen kärestä kiinni, ja sanoo, että tuu ny kattomahan mitä tuo on.

No, minähän menin, koska en kyllä juuri muutakaa voinu, ku kärestä kiskottiin rivakkaa vauhtia sinne navettahana ja tiettyä parta kohti.

Siä parres makas sellaanen pari päivää sitte poikinu lehemä, jolle oli ne jäläkeeset, ilimeesisti seleenin puutoksen , ja ehkä vähä kalkkivajauksenki, takia silloon jääny. Ja niitei näin nykytietämyksellä suuremmin irrootella, odotetaan vähä, että luonto hoitaa tehtävänsä. Ja sinä aamuna se luonto oli sen hoitanu.

Väräjävällä äännelä sanoo ”katto mitä tua on” ja osootti siine looriin.

Sielähän ne oli. Eleganssin puhteet, minä olin hyvinki tyytyväänen, että ne oli tapahtunu ittestänsä, oletattavasti iliman suurempaa haittaa sen lehemän elämälle aiheuttaen, mutta saaren aikaan sen, että se lomittaja oli oikeastansa ihan kalapia.

Tuli siinä mielehen, että huuren ”IIIK! SUOLET!” Mutta rupesin epäälehen, ennen kuin toteutin mielitekoni, että se kloppi olis pyörtyny siihen paikkahan ja olisin joutunu soittahan ambulanssin, kun olis lyöny päänsä betonihin.

Eipä auttanu, ku selittää siinä, niinku paraski biologian opettaja, että kuules, ny kaikki vauvat, ihmisvauvatkin, on siä vattas tuollaasis, ja jos ikinä vaimon kans meet synnyttämähän, niin istukka sieltäki synnytetähän ja sen on tarkootuskin tulla pihalle.

Epäälin kyllä, että sille nuorelle miehelle ei ainakaa vauvan teko tullu ensimmääsenä sen järkytyksen jäläkihin mielehen, tais huolehtia hyvinki ehkääsystä, ettei jouru moisia roippehia kattelehen. Seuraavaksi ihimettelin, että mitä siä biologian tunnilla opetetahan, varsinki , ku kyseenen nuorimies oli opiskellu pikkaasen piremmälle, kuin minä ikinä.