Tänä
talavena, tai pikemminki ylimitootettuna marraskuuna, ei oo tarvinnu
juuri pakkaasesta kärsiä, tai lumesta suuremmin. Se mitä on ollu
onki sitte tuntunu perhanan palijo kylymemmällä, mitä tavallisena
talavena, jolloon tuvan nurkat paukkuu ehtoosin, kun pakkaanen huitoo
lähemmäs kolomiakymmentä.
Männä
viikolla kumminki piti vetää kunnon pitkät kalsarit työvaattehien
alle, ja ettiä toinenki paita päällensä, ku meni aamulla
navettahan, se viirentoista asteen pakkaanen tuntuu viä
huomattavasti kylymemmälle aamulla, sängystä ylähä römpinehenä,
silimät ristis vaattehia vaihtavana, ku ehtoopäivällä, kun on jo,
ainak teorias, hereellä enemmän.
Ettiin
raskausaikaaset legginsit pitkikis kalsariikseni, sai vetää
melekeen leukahan asti, mikä tällääsellä selekä vaivaasella on
enemmän, kuin sata jänista, ja eipähän kuulkaa pääse tippumahan
työhousujen alla, ku tursuavat melekeen pairan kauluksesta pihalle,
ja voi vaikka situa tissiliivihin kiinni.
Ensimmäänen
pakkaasaamu viä meniki, ehtoolla mentihin navettahan lomittajan
kans, ja siinä paskakolaa kätehen kattelles ruvettihin
ihimettelehen, että mikä tää pitää sellaasta suihaavaa ääntä.
Kävely
ruokintapöyrän päähän kertoo sen, että ensimmäänen juomakuppi
oli antautunu pakkaasen kynsis, ja siitoli jäätyny joku liitin
halaki. Sieltä lensi vettä laajaas suihkus pitkin ruokinta pöytää,
ja veten määrästä päätellen oli lentäny hyvän aikaa.
Viemäriin (joka muuten on tukos) oli sen verran, että lomittajan
saappahan terä osa uppos kokonaan.
Siä
kelluu aamulla jaetut appeet kourussansa, veten vallas menehen.
Lehemät ihimetteli turvat vinos, ja se hiehoparka mikä seisoo kupin
vieres, oli peruuttanu niin pitkälle, kun pääsi. Vaatii muuten
muutaman perkeleen, ja välihin jääneet sormet, ja epäälyn, että
mahtaako se hydrauliletku lyörä kiinni pitäjää leukahan, kun me
epäputkimiehet sitä ruvettihin irti ruuvaahan ja uutta osaa
sovittelehen.
Seuraavana
ehtoona tulin navetalla, hyvin syöneenä, ja mietiin, että tänään
en tee mitää ylimääräästä, kun lomittaj kehuu, että tuloo
kauhian huonosti vettä raanasta. Ei siinäkää vaihees kellot
kilikattanu, vaan tein viä jotaki turhan päiväästä. Orijuutin
lomittaja paraan rupiahan jakahan apetta, ja lupasin mennä itte
viehen hiehoolle nappulaa.
Sain
pihaton oven auki, ja totesin, että lotajaa vähä turhan tutun
kuuloosella äänellä.
En
voinu, ku suu auki vaharata juottovasikooren karsinaa, ja
yksilökarsina etua, siä oli toistakytä senttiä vettä,
juottokarsinan kuppi päästi vettä oikohonsa, karsina oli muuttunu
lähinnä Laksonperän rantolettoa muistuttavaksi suoksi, ja kiitin
onniani, että kaato näytti olevan melekoonen, toisehen päähän
oli jääny kuiva saareken, mihinä 7 vasikkaa vahtas mua viattoman
näköösenä.
Tarvitti
soittaa jo Laksoki apuhun. Arvakkaa kiittelikö se mua, kun sanoon,
että talaven rankkasateet on saapunu meirän pihattohonki ja sun
tarvis kultaseni hakia ensimmääseksi lietevaunu, että saataas
enimmät vetet pois karsinasta.
Siinä
ne miehet ehtoon lippas giantilla vettä ja turvetta, aamulla
siivottunn pihaton paskakäytävälle, mistä se kelekottihin
tunkiolle.
Syyksi
tähän talavituluvahan palijastuu vasikooren ääretön uteliaasuus,
olivat, pikku perkehelet, kaivanu seinäkupista ensi kannen irti, ja
sitte irrottaneet koko uimurin, ja kuppi puski vettä tulehen tuutin
täyreltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti