Sivut

perjantai 29. elokuuta 2014

Unelmia, onko niitä



Viime päivien maitomarkkina uutisten jälkeen on taas saanut pohtia, että mistä sitä haaveilee, onko niitä unelmia enää, vai onko tämä työ syönyt ne kaikki?
Mittalypsy papereja ja varsinkin Proagrian verkkosivuilta lehmien tuotostietoja kattellessani huomasin, että on niitä, ainakin yksi.

Ruttu oli saanut kasaan 82 500 kiloa maitoa, saavutus sinänsä, mutta tohtisko sitä myöntää, että haaveilee Lakson tilan toisesta satatonnarista. Vai käykö siinä niin, että kun sanot sen ääneen, niin huomen aamulla se on ketarat ojossa parressa.

Satatonnari. Onhan niitä, aika paljon. Mutta silti, kyllä se vaatii työtä. Lehmältä, emännältä ja isännältä, kaikilta yhteistyökumppaneilta.




Nyt täytyy kehua, että meilläki on ollu yksi. Missi. Emännän perintölehemä kotoa, vanha kanttura, sain sen kun vanhemmat lopetti lypsykarjan pidon, ja itseasiassa Rutunkin. Ajattelin silloon, että hyvä jos se kauren lypsää, yhyren vasikan teköö, niin hyvin oon onnellinen.
Missi lypsi meille vielä 30 000 kiloa maitoa, monta onnen hetkiä vasikoorenki muoros, ja ennen kaikkia teki meistä sen maagisen satatonnarin omistajia.
Millä se sitte saavutettihin? Sillä, että sen kohoralla meillä ei ajateltu oikeen järkevästä, osa olis varmahan laittanu pois. Vaati vähä kengittämistä, sorkkuri kävi sitä välillä vain sitä hoitamas. Missi osas mennä sinne telineesehenki iliman mukinoota ja varsinki tulla pois omahan partehen. Kerranki kattelin sen sorkkia ja sanoon, että olikahan tämä täs, niin sorkkahoitaja mulle sanoo "kyllä me tästä satatonnari teherähän". Tais saara sorkkahoitajaki konjakki pullon, ku lukema saavutettihin.

Eläänlääkärit ja siementäjätki tiesi jo Missin nimeltä.

No, nyt täytyy ottaa sitte päämääräksi se, että jos Rutustaki saataas. Vaatii taas asennootumista asiahan. Alootan sen sillä, että huonosti tiinehtyvänä se pääsöö sonnin hellehän huomahan. Annan piremmän umpikauren, ja asustaa pihatos pehemeellä pahanoolla. Salaa mielessäni haaveelen asiasta, annan kierteleviä vastauksia, ku saan moitteeta minkä takia mulla vain on lehemä siä, eikä tuota mitää.


Tällääsiä, hyvin lehemän hajuusia ne tahtoo olla ne emännän haaveet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti