Tavallistaki tavalllisee päivä

Eileen oli sellaanen, oikeen tavallistaki tavallisempi päivä. Aamulla väsytti niin maan perkeleesti, vaikka olin saanu, kiitos mukavien lomitushenkilöören, nukkua koko viikonlopun.

Mikä siinä onki, että kun sullon lomaa, niin heräät ennen sian pieremää kiekkaahan sängys, kääntähän kylykiä, takomahan tyynyä, asettelehen peittua muka paremmin ja tiiraahan kellua, että joko sopii nousta?

Mutta ku saapuu se työaamu, tavallinen aamu, niin sua nukuttaa niin, ettei panullinen kaffia ja tulitikut silimäluomien ylähä pönkäämisehen taharo auttaa? Siinä kärvistelet kaffepöyräs, koetat vitkuttaa sitä lähtyä ”oon juonu vasta 5 mukillista, juon viä yhyren” ja keksit tekosyitä ”laitanpa lakanat pesuhun ja tyhyjään astianpesukonehen, on mukavee tulla takaasin tupahan”.

Saat lopulta tehtyä ne ja pääset navettahan, vähä niinku eileen. Otat kolan kätehen ja tiiraalet ympäpälles. Kaikki näyttää niin tavalliselta. Paitsi rivi kaatunehia paskakolia.

Minkä takia ne on kaatunu, ja viä kaikki? Aiva ku joku olis kovasti tukia seinästä ottaen siirtyny paikasta A paikkaan joku. Kävelet tiirahan vähä lähempää ja heti hoksaat, että nyt on perkeles lehemä päässy poikimahan partehen (erellis päivänähänme se jo siilosta sisälle oikeen otettihinki), ja suurin syy tähän älyämisehen on jäläkeeset jokka riippuu ritiläs. Enkä siltikää voi kehua älynneheni sitä kovin äkkiä, vahtasin Inkanki persustaa, että josko ne olis en viime viikkooset...

Lähärin siitä sitte tallustahan etehen päin ja kurkistelehen joka puolelle, että mihinähän se syntymän ihime mahtaa luurata. Siähän se, Ipun eres rehuläjäs. Ja mahtavan vasikansonnan vieres viä.

Siinähän siirrettihin ennen lypsyä, ja maitoauton tulua, Iltarusko poikimakarsinahan mullinsa kans. Laitoon isännän lypsähän sen laros lypsykärryllä ja juottahan vasikan. Tai koettahan juottaa vasikan.

Vasikka oli sitä hyvin halaveksivasta kattonu, ku oli tuttia tarijonnu, melekeen sylykäässy sen suustansa ja tallustanu äireen tissille ja aloottanu hyvin tyytyvääsen massutuksen mahan täytön sivus.

Ehtoolla kattoomme, ku ne vierekkäin siä makasivat, emä ja vasikka. Oikeen vähä nauratti, ku isäntä moittii vasikkaa Turreksi. No olihan se, karvat pörröllä, maha täynä ja mulukooli meitä epäälevääsesti.

Ja tänä aamuna väsytti yhtä helekkaristi, ku eileenki, mutta tämän kertaasen viirottelun syy oli se, että ppihalämpötila näytti -18 ja huomasimme, että navetan klasit on auki. Ei muuten yhtää huvittanu mennä kattomahan sinne, että kuinka kylymä navetas on.

Ei ollu, muuten tarkeni, mutta paska oli jäätyny kökööksi ritilööhin ja niiren sulamista saa ny sitte orotella. Vaikka kuinka koetit kolalla hakata ja rapsuttaa niin niistä routa möykyystä ei aamuaskarehien aikana irronnu mitää.