Kevät kiima

Taas on tullu ”se” aika vuoresta, että miesten housun persustaa poltteloo päästä pellolle, ne tiiraa tietä ajaessansa, että mitä siä naapurin pellolla teherähän. Vihertääkö jo nurmi, onko tullu talavella jääpoltetetta, pääsikö viime syksynä vesivaivaamahan.

Meleko useen pitää sanua, että katto ny saatana välistä etehen päinki, äläkä vahtaa vain niitä perhanan peltoja kaiken aikaa, kyllä ne siä pysyy, mutta liikentehes on vähä vaihtelua enemmän niihin verrattuna.

Meilläki on potkittu Valmetin rengasta jo hyvän aikaa, kierretty ja kaarrettu. Pestihinki se, että olis oikeen mukava ensimmääsenä tärähyttää se kuivapaskatunkiohon akseliansa myören myörimähän ja näkis sitte oikeen sen työnstä tuloksen, ku tuuliklasihin asti roiskahtaas.

Kylyvökonesta on tuos puutarhan lairalla vahtaaltu sillä silimällä. Mietitty, että mitä sen kans tehtääs ja kuinka mahtava olis vähä uuremman aikaanen, sellaanen jolla vois vaikka suorakylyvöäki harrasta. Ja joka kevät se mies kuunteloo, ku mä sanon, että kyllä tuolla saa nua meirän peltoohin siemenet sotkettua, sai viime vuonnaki.

Välttiä se on kattellu, joskus sanonukki, että kääntöaurat olis kivat, nopeuttaas ja helopottaa kyntämistä. Minä naisenlogiikalla taas sitte tyrmään ajatuksen, että aurat ku aurat, kääntyä siä pellon pääs silti pitää. 

 

Kyllä mä kerran koetin fälttikauppaa teheräkki, meilloli silloon viä puimuri ja koetin sen vaihtaa Ylijäämätuoteella kääntöauroohin. Se kaatuu siihen, että se rantarosvon näköönen mies ei halunnu antaa mulle viä vähä rahaa vaihros siinä kaupas, sanoon, että pirä tunkkis.

Äestäki miehen tahtoo kevääsiin vähä teherä mieli, sanoo jo, että saako jonaki vuonna ostaa mulle sellaasen äitienpäivä lahajaksi. Tarkoottaasko se sitä, että sillä saisin äestää vain sitte minä koiran kans, eikä kukaa muu? Tulisko siitä Lakson ämmän pesiaalihomma, rytkytettääs Valmetilla menehen tyrät rytkyen, koira välistä vilikaasis mua syyttävästi, ku nokka kopsahtaa tuuliklasihin.

Tämä kevät on aikaa jolloon kaikki ne miehen hommat ja muut kuluminootuu siihen, että pellolle pitääs päästä, maata pitääs saara kääntää. Koetat sanua, että nyt pitää lehemä siirtää, niin ei tuu peltohommista mitää, ku aina pitää olla niitä sun lehemiäs siirtämäs.

Ei voi lähtiä päiväkaffelle, ku ei tuu peltohommista mitää.

Eileen ehtoolla lypsin kaikes rauhas ja tuo mies joka asuu meillä tuli sanohon, että lähtöö Lautalahan kyntähän. Siinä mietiin, ku kattoon se loittonevaa selekää, ku se latohon tallusti, että kuinkahan äijän käy järviranta pellolla.

Sain lypettyä ja kattoon, että ny lähti toinenki valmetti, uteliaasuurestani tunnettuna meniin kattohon, että mitä meillä tänään tapahtuu. Siä pellon reunalla seisuessani totesin, että tais olla tämän kevään komeen Ikkeläjärvisen maamiehen suorittama traktorin upotus.

Miehet ja niiren kevät kiima.