Harrastuksena hulluus

Oltihin silloon Tammikuun lopulla Sarka-messulla mullien kans, torettihin, että se oli sellaasta kohtalaasen kivaa ja aivotoonta toimintaa tällääsille aivottomille ihimisille. Kertaakaa ei siä pilikahtanu mielehen laskut, tekemättömät työt, retajavat paikat tai mikää muukaa kotoonen asia.

Kesällä piti lähtiä Okrahan, ku se tuos Oripääs oli kohtalaasen lähellä, mutta sattumuksien summana ja lehemien sairasteltua, niin sinne ei päästy.

Ja siitäkös kuulkaa itku ja hammasten kiristys alakoo kotona, ku mukula keksii, että hän ei pääse oman vasikkansa kans näyttelyyhin.

No tällääset keskivertua huonommat vanhemmat keksii kaveriin vinkistä, että elokuun lopus on Muurikki Kouvolan Anjalas. Ei ku puhelin kätehen ja kysyhyn mullikuskilta, että ajakko Laksonperän kautta koukaten Anjalahan? Ja sehän lupas, jos muitaki yhtä hulluja lähtöö samalta suunnalta liikenteesehen ja saarahan auto täytehen.

Kummasti se kyyti täyttyy ja rupes näyttähän, että ei täs muu auta Lakson akankaa, ku ruveta kattelehen kamaa kasahan. Karvata näyttelymullit ja hieman ehkä harijootuttaakki niitä tulevaa koetosta varten. Ensimmääsellä harijoottelulla ja torettihin, että ”vanha” näyttelykonkari Muuttolintu jää kotia oltuansa nimensä veroonen muuttolintu. Sitä ku tunnin koetettihin kii, sen hölökätes narut roikkuen peräs pitkin peltoja, niin tuli p ienehen mielehen, että se jää kotopartehen märehtihin.

Lopulta saapuu se perijantai, ku mulliauto oli pihas aamu yhyreksän mais ottamas meiränki tusinakantturat kyytihinsä. Kyllä siinä oli Janojuomanki naama näkemise arvoonen, ku se pihalle talutettihin riimus, että nyt mennähän ja se mulliauton näki.

Itte lähärettihin omilla autoolla peräs, minä, mukula ja harijootteli, unohtamatto koiraa, matkamökillä ja isäntä Erkin hiacella, ku sai appehet tehtyä muukki hommat oorninkihin.

Kyllä kerkes muutaman kerran tulla homman järkevyys, ku ohojastit sitä Ducatua Kouvolaa kohti kaikki 370 kilometriä mikkä eniro näytti välimatkaksi.

Täytyy sanua, että lapsi oli niin onnellinen, että se kerkes siä meirän orotelles mulliautoa ja kallista lastia saapuvaksi, kertua kaikille jotka vain viittii kuunnella, ja vähä niillekki joita ei olis niin kiinnostanu, kun hänen oma Muuntajansa tuloo tänne.

Muuntajaa orotti sitte jo oma ”fanijoukko”, ku saatihin ruveta purkamahan eläämiä pihalle. Varmahan ne kuvitteli, että sieltä astuu pihalle silosäärinen ja kaunis runkoonen kunnon kokoonen mulli. Ja sieltä tallustiki oikia Laksonperäänen kyläkyylä, pömppömahansa kans.

Eläänlääkäriki totes, että se vois mennä karsinahan asumahan näyttelyn aijaksi. Laksonperän kyläkyylähän asetteli ittensä sellaasehen asentohon karsinan airalle, että se näki varmahan kaiken mikä ohi kuluki ja jos ei meinannu nähärä, niin tais kurkottaa vähä kaulaansa piremmälle.

Seuraavan päivän päähetki taiski sitte olla se Junnu-kisa ja mukulan ja Muuntajan yhteenen esiintyminen. 

 

Muuntaja osoottautuu toiseksi Lakson isännäksi, elikkäs niin uteliaaksi elukaksi, että se onnistuu kamppaahan mukulan kehänairan jalakoohin. Kakara kellahti vattallensa hietahan, sai vähä kipiääki ja alakoo röllöttähän. Muuntaja jatkoo tasaasta tallustusta huomaamatta, että se riimusta pitelijä jäi matkasta, seuraavaa kiinnostavaa kohoretta silimäälehen.

Sitkiästi paha pari paarusti kehän läpi asti, lapsi nenää niistellen ja niiskutellen, saatuansa äiteeltä kannustavan kommentin siitä, että oli kuule vähä pitkä matka tänne sitä varte, että tulisit sieltä saman tien pois, ku sinne pääsitki. Lopulta vasikka sai vaharattua kaikki mieltänsä askarruttavat asiat lävitte ja keskittyy antahan taluttajallensa märkiä vasikanpusuja.

Ehtoopäivästä makasivat kummatki vattat pömpöllänsä parres, kakara vasikan vattaa vasta, josta se kehuu naapuriparren eläänten hoitajalle ”tää parres on kans Laksonperäästä kyläkyylää”.

Tierustelin viä, että haluakko ens talavena lähtiä viä Sarka-messuulle vasikan kans ja haluaa kuulemma, jos saa jonku toisen vasikan. Kyllon taas äiteelle ja isälle töitä tieros....

Janojuoma oli luokkansa kolomas, elikkä kolemesta osanottajas viimenen. Sijootuksen jatkoo Sarkan viitoottamaa tietä siis.