Byrokratian purkutalakoot

Nyt se on ilimestyny! Uus maatalouren Best Selleri, jos ei jopa lehtikaali, opas siihen mitä kaikkia ihimisen pitää kirijata ylähä, että on kunnon maataloustuottaja ja kansalaanen Suomen Oikeusvaltios.

Kirijanen tai vihkonen, jonka muuten saat larattua omalle konehelles tai tabletilles, tai mille ny ikinä tykkäätkää, sisältää 44 sivua ohojeeta asiasta.

Otin kuulkaa ja avasin sen mielenkiinnosta, voin vain nimittään omas pienes ja sekaases mielessäni kuvitella, että mulla varmahan retajaa kaikenlaanen kirijaaminen täysin retuperällä.

Oon kova piirtelehen kirkkovenehiä sanomaleheren kulumihin, mutta appajee, jos täytyy vetää ruksi kalenterihin, että tänä päivänä 31.7 lehemät oli pihalle (X) tai jättää se ruksi tekemättä, että ei ollu pihalle. Niin varmasti unohran kummatki, ruksin tai sen piirtämättä jättämisen.

Täytyy sanua, että ensimmääsen sivut on jo typeryttäviä: ”Rasti kohdassa ”kaikkia koskeva” merkitsee, että sinun tulee täyttää kyseinen vaatimus,

vaikka et hakisikaan maataloustukia. Että pitääskö tämä ny käsittää niin, että vaikka et tee mitää niin siinähän ruksitat.

Rupianko jakahan tätä plätyskää koko kylän ihimisille, että kattokaa ny, kyllä kuulkaa tämä velevoote koskoo suaki, ku siinä lukoo, että ruksia tulehen vain, vaikket tuista tietääs mitää? Vai kuinka sen sitte tälläänen tollura ymmärtääs, tai olis ymmärtämättä.

Varsinki se kaiken säilyttämis velevollisuus on jo meleko typerryttävä, voit säilyttää sähköösesti, ja silloon sun ei tarvi säilyttää niitä samas paikas, mutta oikiastansa tarttis säilyttää kaikki maharolliset kuititki, ja mielellensä viä kolomena kappalehena ja kiitos myös kirijanpiroski eriksensä.

Mun kaappini, navetallaki, pursuaa näitä lippuja ja lappuja, sulooses epäjärijestykses, tiän, että joka lähtöhön löytyy, ja senki mihinä jokaanen suurin piirteen on.

Eihän tälläkää oppahalla oo mitää muuta tarkootusta, mutta saarahanpa viimeenenki vastuu säilytettyä tuottajan niskoolle, että tälläänen on kuule olemas, etkö oo lukenu sitä kannesta kantehen ja etu – ja takaperin? Sielä on sivulla 33 mainittu asiasta.

Täytyy sanua, että haukotus rupes repihin suupieliä, silimät rupes samantien vetistähän ja aivoosta se viimeenenki järijen valo koetti sammua, kun koetin tavata mitä siä seisoo.

Mietiin siinä kattellessani kuinka kauan mitäki asiaa ja sen kirijaamisehen käytettyä paperia pitää säilyttää, että eikähän niiren säilyttämisehen vaarittavahan tilahan ja sen rakentamisehen vois anua jotaki tukia?

Ei oo aiva mikää pieni paperi määrä, saati, että osaa pitää säilyttää 10 vuotta, osaa vain 5 ja osaa 4 + sitoutumis vuosi, tai sitte vain vuosi (tosin sitte oli yleensä sivulausees, että Evira suosittaa säilyttähän kauemmin).

Maataloures ruksin unohtamisesta saa enemmän sakkua, ku ihimisen tappamisesta. Kyllä joskus vähä panoo miettihin, mikä täs asias on lopulta tärkiää, se, että sullon kaikki ruksit ja raksit justihin kohorillansa vai se, että teet sen oikian työs kunialla? Voiko maatalouren hoitaa kohta kokonansa pelekästänsä paperilla? Siihen täs kohta mennähän.