Terveesiä Ylelle

Kyllä minä taas niin mieleni pahootin, kun oon seurannu täs Ylen uutisoontia maatalouresta. Varsinki sen kertomia totuuksia, mitä ne on ”asiantuntijoolta” käyny viä oikeen varmistamas, että näin kuulkaa on.

Siinä kuuntelin aamulypsyllä, ku isäntä mulle äänehen luki tuolilla istuen artikkelia lehemän pirosta. Meirän yleensä niin rauhallinen isäntäki rupes oikeen keräähän kierroksia ittehensä asiasta, ensi sitä vää nauratti, mutta hetken päästä rupes jo savu nousehen korvista. Ja se piti mulle palopuheen asiasta asiantuntijat, ja sanoo, että olisivat kysyny sitte joltaki meijerin erustajalta, Mtk:lta tai vaikka oikiasti lehemän nähäneheltä niitä asioota.

Kyllä muaki hymyylytti, ku kyseesen artikkelis kerrottihin, että Luomumaito keräällähän tiloolta vain kerran viikos, kun sitä tuotetahan niin harvoolla seuruulla Suomes. Tuli siinä mieleheni, että mitenkähän on, että onkok niillä Luomumaito tiloolla sitte jotenki tehokkahee tankki tai jotaki, mihinä se maito säilyy sen koko viikon. Ei taharo tuo ”raakamaito” olla kauhian käyttökelpoosta, jos sitä viikon jääkaapiski pitää.

Saati, että olikahan tämän loihelausuman luonu asiantuntija yhtää ajatellu, että minkä kokoosia ne maitotankit mahtaas olla, jos se kerran viikos haettaas ja luomua tuottaa torella isojaki tiloja. Siinä kuulkaa saattaas tulla maitoauto, jos toinenki sitä maitua hakehen sitte, ku se kerääly päivä sattuus kohoralle.

Perinteesesti siinä jutus kerrottihin parsinavetta lehemistä ja kuinka ne on päästä kii betoniparres. No, onhan ne kii, mutta se kuvaus päästä kii antaa ymmärtää, että se lehemä on naulattu siitä ottikostansa kiinni seinähän, ja ainut paikka mikä siinä vähä liikkuu on häntä.

Etteivät ne liiku yhtää mihinkää ja kaikki maharollinen sosiaalinen elämä niiren välillä on estetty. Siinä mietiin sitäki, ku kattoon, että sattuu Jelena ihimimettelehn Gwendolinen ylitte, että mistäs tuo Jäähile on tuohon tullu ja samalla nuoli sen korvat. Vaikkei siinä mitää, ei munkaa mielestä toisen korvien nuoleminen olis kauhian sosiaalista toimintaa, pakon eres voisin sen suorittaa, mutten vapaaehtoosesti, korvavaikku maistuu pahalle.

Yhtenä julistuksena oli ja suurena totuutena oli, että kaikki Suomalaaset lehemät lopetetahan viiren vuoren varttunees iäs.

Kattelin siinä Älykköä, Yökköstä ja Yyteröä ja Almua ja koetin laskeskella, että koskahan ne olis pitäny oikeen sitte lopettaa, ku on tuota ikää jo kertyny vähä enee, ku se viis vuotta. Ja oonko teheny ny sitte jotaki väärin, ku en ookkaa lopettanu niitä silloon viiren vuoren paikkeella, vaan oon niiren antanu varttua vanhemmiksi. Missi tais olla 15 vuotta, ku sen maallinen vaellus tuli täytehen, eipä se enää kyllä kauhian ripiästiä vaeltanu, mutta sitkiästi pääsi etehen päin sillä tasaasemmallaki taharilla.

Mietiin siinä, että mahtaa ne satatonnaritki olla helevetillisiä maitotykkiä, ku saavat kolomeskaures sen määrän maitua kasahan, voitte ihan itte laskia palijoko pitää lehemästä tulla maitoa päivää ja vuotta kohti, jos se poikii kaharen vanhana ja kuoloo viiren vanhana. Vai onko ne satatonnarit sittekki vain satua?

Siinä ku Isäntä oli päässy tuon litaniansa loppuhun se oli niin kypsä, että otti kuulkaa puhelimen kourahansa (silloin 13 koon hanskat, että on muuten aika koura) ja soitti sinne Ylehen. Oli saanu jonku pampun puhelimen päähän ja oli avautunu aiheesta, että te pilikatte ja solovaatte laillista elinkeinua, mistä teiränki toimintahan niitä verovaroja kerätähän. Ja, että hommakaa sitte eres oikeen oikeelta asiantuntijoolta niitä lausuntoja ”totuuksihinne”.

Että näyttää se olevan se rauhallisemmanki maajussin mitta johonaki vaihees saavutettavis. Olin kerranki hilijaa ja annoon se paasata rauhas, yleensä minä hoiran sen, pienimmistäki asioosta, mutta ehkä tuo harvemmin tapahtuva on tehokkahampaa.