Mä joka päivä töitä teen...

Joopa joo, sille se välistä tuntuu, vaikka käytettävis onki kaikki 26 päivää vuosilomaa (sisältäen 3 pyhäpäivää) ja 120 tuntia maksullista lomaa (laskutetaan sitä mukaa mitä tilalle on merkattu paperiihintyöaika, ei niin, että tänään lomittajalla meni vain kuus, vaikka työaika on 8 tuntia).

Sitei voi ymmärtääkkä etukätehen kuinka se saattaa ruveta ihimismieltä riepomahan ajatus siitä, että nousen suurimpana osana työelämäni päivistä ylähä kello vähä yli viis, kömmin keittiöhän kaffia keittähän ja torkun siinä pöyräs jonku aikaa ennen, ku saan raahattua itteni navettahan.

Joka päivä on samat hommat, käyhän ne rutiinilla. Melekeen nukkuenki osaasit kolata parret ja lypsää lehemät, nakella kuivikesta ja lykkiä rehua, kuivitella ja teherä sellaasta perushommaa. Uuren vasikan juottaminen vähä vaatiis havahtumista ja vaivoottelua.

Joskus toivoos, että sitä oli jotaki vaihtelua siihen päivä rytmihin. Ettei tänään tarttiskaa mennä aikaasin aamusta, saisin mennä sitte vasta, ku oon päässy kunnolla hereelle. Nukkua vaikka seittemähän, jos ei niin yöllä nukuttanukkaa.

Teherä vain välttämättömimmät ja tulla välistä tupahan pällistelehen.

Käyrä vaikka ensi asioolla kirkolla, sitei muuten voi uskuakkaa, kuinka hankala on esimerkiksi vierä jotaki näyttehiä ittestänsä labrahan, ku ei kuulemma kotona saa kusta vaikka sinne purkkihin, ku se pitääs olla tuoresta mitä sinne toimitat, mutta oot siihen mennes käyny jo sata kertaa kusella, ku lopulta olisit siinä valamiures monen tunnin valaveella olon jäläkihin, että pääsisit sinne asioolles asti.

Ehtoosiin kaikki maharollinen toiminta on justihin silloon, ku pitääs taas mennä lypsylle.

Lapsien kaikki harrastukset alakaa kello viisi. Tänne sivukylille on ensi linija-auto ne justihin vähä ennen tuonu kotia koulusta, ekaluokkalaasetki, kauhialla kiirehellä koetat saara sen syötettyä ja juotettua ja läksyt tehtyä, että pääset navettahan. No, pääset sinne navettahan, niin sitte oliski jonku harrastuksen aika ja sieltä on jommankumman läherettävä kuskaahan. Kaikista hauskinta nuos useemmis harrastuksis on se, että ne kestää noin 45 minuuttia kerrallansa. Siä sitte istut autos ja orottelet, ku matka täältä sivukylältä sinne ”sivistyksekehtohon” kestää jo melekeen sen 45 minuuttia suuntahansa.

Sitte saakki mennä taas jatkamahan askartelemista.

Omista harrastuksista ei tartte eres haaveella. Käyn koiran kans lenkillä, jos viittin, ja kerkiän lehemien ulukoostamiselta. Tänäänki meinaan lykätä kantturat pellolle, niin siinä saanki varata sitte muutaman tunnin ylimääräästä aikaa askarehia varte. Ja jos lähtisinki lenkille, niin pääsisin varmahan justihin jokisuuhun, ku soitettaas, että lehemät on päättäny koettaa murtaa omatoimisesti ovet, että pääsis takaasin sisälle.

Että arvakkaa mistä syystä meille tänään saapuu setä kattomahan saisko meirän larosta tehtyä pienillä muutoksilla robottinavettaa? Josko se seuraavat 30 jälijellä olevaa työvuotta, tuntuus aamukaffipöyräs mukavammalle.