Sivut

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Elämää periferiassa


Teitä varmahan kiinnostaa aiva kympillä, näin sanoaksemme. Mutta ajattelin kirijoottaa siitä, millaasta on elää tää "periferias" kaukana sivistyksen keherosta. Lähimpähän kauppahan on 22 kilometriä, jos oman kunna rajojen sisällä tahtoo pysyä. Jalasjärvelle on lyhyee, mutta suoraa Suomeksi sanottuna, niin saatanan huono tie, että ei aina viitti lähtiä sinne.

Se vaatii siis jonkin verran suunnittelua kauppareissuja varte, ei käyrä kuulkaa hakemas yhyrenpäivän värkkiä, ei navattahan eikä tupahan tuosta nuon vain. On ajateltava, että mitä tarttoo. Jos paskapaperi on loppu, niin son mentävä housut nilikoos naapurihin (son onneksi lähellä), haettava navelta lypsyluutuja, tai turvauruttava sanomalehtehen.


Tänään oli sellaanen varastojen täyttöpäivä. Kävin MaitoSuomen tuottaja myymäläs, vaikka aika palijo siä käy muutaki väkiä, ku meitä lehemän hajuusia. Tänään siä mun korvieni kuuleman mukahan, ja Emmiinan, kysyyn siltäki, että kuulinko oikeen, puhuttihin Venäjää.

Meijeriltä voi sanoa saavansa suurin piirteen nännistä näköpuhelimehen. Tämän päivän salvo oli 4 kiloa kypsiä pottuja vakuumis, utareliiviä pari kappalehet, vaniljakastiketta, paskakolia, näin aluuksi vain. Tilasin sieltä lypsimihin uuret letkut ja lihapullia. Lihapullat pitää laiskan itte hakia sieltä, mutta letkut tuo maitoauto pihahan.

Ja ne äskeen mainitut vessapaperitki.


Voi se tietysti olla lähempänä keskustaa asuvalla kauhistus, että joku asuu tää. Aiva mettäs, tiettömän taipaleen takana. Niin mäki ajattelin, ku ensimmäästä kertaa tänne tulin, kukaa ei voi asua nuon kaukana. Tänne ei varmahan tuu lehtikää, ku keväällä puuhun. Sukulaaset ei käy kyläs, ku meille on niin pitkä matka. Sama matka meillä on niille, meirän Avensis on kyllä kestäny sen parikymmentä suuntahansa aiva heleposti, ei oo teheny tiukkaa.

 Sitä täytyy vain opetella ennakoomahan. Isäntä haki justihin alaku viikosta 15 kilua Lairun Hereforttia, jauhelihaa pakastimehen. Kyllä taas kelepaa tää sivukylällä elellä, ei tarvi hetkehen lähtiä sivistyksen keskelle.

Tiättekö, monasti tuntuu, että se "sivistys" on tää, tää välitetähän naapurista, autetahan jos sillon hätä. Käyrähän kyläs toisisnamme. Tarijotahan kaffeet, jos joku tuloo, ruoka jos sattuu olehen ruoka-aika. Tää tunnetehan toisemme, osatahan olla huolisnamme jos jotaki ei näy yhtenä päivänä.
Tää on vaan aika hyvä olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti