Sivut

maanantai 22. syyskuuta 2014

Mitä onni on?

Mitä onni on?
Moon huomannu, että sen aihe vaihteloo päivittäin. Ei ihiminen osaa olla samoosta asioosta onnellinen eripäivinä. Tänään moon oikeen onnellinen, että puinnit tuloo loppuhun, ja vilijaa tuli hyvin. Tietää pienempää rehulaskua.


Toisena päivänä se on aamusumu järvirannassa, ja siä makaavat hiehot. Tai kesäaamun arungon nousu puitten takaa, ku se kaunihisti "kultaa" puut. Silloon pitää navetta poluullansa pirättää hetkeksi, pysähtyä kattomahan sitä näkyä. Antaa sen oikeen palaa verkkokalavoolle ja siitä aivojen sopukkahan. Saa sen sieltä sitte kaivaa sinä huonona päivänä esille, muistella sitä.


Onni on justihin poikinu lehemä vasikkansa kans. Kun ne tutustuu toisihinsa, emä ynäjää vasikallensa, nuoloo ja pökkii sitä. Rakastaa niinku eläänäiti vain voi lastansa rakastaa. Kauhian pyyteetöntä rakkautta, ei taira ihiminen siihen pystyä omansa kohoralla. Sääli niiton sitte eroottaa toisistansa, tuntoo ittensä huonoksi ihimiseksi. Vaikak tietää, että ens vuonna se lehemä saa nauttia siitä uurestansa. Se ei onneksi osaa murehtia.


Onni on uus ensikko lypsys, ja ne suuret orotukset mitä siihen laratahan. Ensimmäänen mittalypsy, palijoko tuli, saa ihastella palijo tuli maitoa, parantaako se seuraavahan. Onni on saara siementää se uurestansa, orottaa, että siitä tuloo oikia lehemä.


Voiku ihiminen osaas onnestansa nauttia, eikä aina vaipua epätoihon. Harvoon sitä ihimis elämäs on onnellisia asioota, tahtoo se mieli taipua vastustukses, asioosta murehtimises. Pitääs tarttua hetkehen ja nauttia siitä. Unohtaa ne utaretulehrukset, talourelliset vaikeuret, kaikki muu. Ne katuaa aikanansa, ei niitä kukaa mukahansa saa, toivottavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti