Epäonnen lehemä

Hurja-Helinä on osoittautunut epäonnen lehmäksi, kaikellalailla.

Sen ensimmäinen lehmävasikka Burdetesta loi loppu tiineyden aikana ensikkokaurella, oli sitä ennen kunnon ensikkona tiputtanu maitonsakki meleko vähihin, kun ei se tiinehtyminenkää ihan putkehen menny. Niinpä Juliana joutuu teurahaksi.

Koetin silloon lohoruttaa ittiäni, että onpa sillä seuraava lehemäänen kasvamas Katriina.

Yhtenä kauniina päivänä mentihin piikittähän joukolla hiehoja kiimaan, että saataas ne nopiaa tiineeksi, oltihin hyvin tarkkaahan eläänlääkärin kans laskettu, että siä on niin monta hiehoa.

Pisteltihin piikkiä pyllyyhin ja sitte alakaski se ihimetys, minkä helevetin takia meillä on yks ylimääräänen piikki?`Kuka on laskenu väärin ja ollahanko joku ny jätetty välistä. Kierrettihin karsinaa, pihattua ja laskettihin ja isäntä laski ja Mikael laski ja tohtori laski. Ja aina saatihin sama tulos.

Käytihin kattomas sonnin karsinas ja siäki oli justhin ne mikkä pitää, eikä yhtää ylimääräästä.

Sitte tiirattihin vähä lisää ja torettihin, että son Katriina joka puuttuu. Seuraavaksi kierrettihin joka helvetin paikka, järvirannat, mettät, pellot ja mettämiehekki sitä ettii, Ossi mulliauton valoos, kun haki sonnia pitohon. Ja Katriinaa ei löytyny. Soli niinku ufo olis sen käyny nappaamas kyytihin ja vieny vierahalla planeetalla. Siinä meni Helinän lehemävasikka, niinku tuhka tuulehen.

Nyt HurjaHelmutin häntä katkes harjakoneelle, sitä leikattihin ja ommeltihin, lääkittihin ja paketootihin. Näytti, että toipuu siitä iliman suurempia kommervenkkiä. Kunnes tuli poikimisen aika ja Helinä halavaantuu jo ennen poikimista.

Sitä kävi kattomas ensi meirän alueen päivystävä aamusta, antoo kalakkia, sitte tuli Jaska, kun en keherannu soittaa päivystävää alueen äärilairalta samana päivänä uurestansa ja taas sai Helinä kalakkia ja vähä koeteltihin, että mihinä vasikka on.

Aamulla soli yhtälailla halavaantuneena ja iliman vasikkaa. Joten taas tuli lääkäri ja kaivettihin vasikka, kuollu, ja annettihin kalakkia.

Maanantaina se aina vain makas ja taas, kuinka ollakkaa, tuli eläänlääkäri ja antoo kalakkia ja me nostettihin traktorilla.

Nyt tuli sunnuntai ehtoo ja se haisi niin saatanasti asetoonille ja paska oli ku hiehon sontaa. Annettihin suun kautta proppia ensi avuksi ja maanantaina tuli taas eläänlääkäri Helinää kattomahan. Voitte arvata ku se aiva riemusta hyppi, ku näki saattueen joka sitä saapuu navettahan tervehtimähän, osas ja arvata, että mitä tapahtuu.

Annettihin vähä suonehen tarvittavia heräteaineeta ja huomattihin, että son kehittäny kaiken tämän muun lisäksi toisen lavan vierehen kauhian mätäpaiseen. Siinä vähä arvistelin, että soli siitä yhyrestä kalakkipullosta lähtöösin, kun härissämme jouruumme vaihtahan sen menehen nahaan alle, kun pumppu rupes läpättähän.

Tieron haluusina ihimisinä seki puhkaastihin. Isäntä kyökkii vieres, kun sen teköö kaikki tuollaanen häjyä, ja eläänlääkäri tyhyjäs. Kielsi Laksua oksentamasta sen niskahan, ku kurkotteli siä ylennöksillä lehemän pään seurana.

Lakso tunsi vissihin lievää sympatiaa siinä vaihees ku tohtori vähä kyökkii, tosin rupes kyökkihin ittekki, ku kuuli, että sitä patin sisältyä oli roiskahtanu suuhun asti, ku oli oikeen painellu tyhyjenemisen eristämiseksi.

Että tavallinen päivä Helinän kans.