Tee työtäsi aluushousut vilikkuen

Tänään se taas tapahtuu, Yökkösen vierehen kyykistyes, kunnolla syvähän ja niin alaha, kun vain pääsen kyykkäähän, haalarin persuksesta kuuluu uhkaava ”Kriits”.

Tunsin kuinka vieno tuulen vire pyyhkääsi aluushousujen peittämiä pakarojani, ja mielehen tuli samantien, että toivottasti navettahan ei saavu kukaa onnetoon outo kulukija, joka järkyttyy siitää, että kulijen siä erestakaasin kalsarit vilikkuen. Rairalliset vielä, että varmahan olisivat loistanu varomattoman ihimisen silimähän sieltä mustien haalarien takalistosta.

Siinä sitte sarattelin asiaa, varsinki, ku kävin viimeesiä lypsäessäni istumas laros rehulavan päällä ja niiren haalarien takamuksen sijasta kastuuki kerralla takamus, kun ei nuo aluushousut ollukkaa aiva yhtä suojaavasta kankahasta teheryt, ku ne työhaalarit on.

Vittutti asia niin, että tempaasin haalarit pois päältäni ja vaihroon college shortsit koppu töiren aijaks päälleni. Tuntuu jotenki mukavammalle ajatalla, että ei oo persusta lehemän paskas. Se omaki paska on jotenki (ajatuksena seki on ällöttävä) sierettävä, mutta ajatus siitä, että aluushousut on lehemän paskas, ylitti munki ällötyskynnyksen.

Siinä sitte mietiin, että minkä helevetin takia ne työvaattehet, ne minkä pitääs kestaa kovaa kulutusta, kaikenmaailman olosuhteeta; rälläköömisestä ja hitsaamisesta lähtien, päättyen siihen, että lehemä kiskoo sua haalarin persuksesta hampaattomalla suullansa niin, että meinaat ittekki mennä mukana, teherähän monesti vähä vasemmalla kärellä.

Varsinki se kuuluusa haarunperä on monesti ommeltu justihin niin, että voi sanua, että tikti on kankahan puolella, ku aiva tyhyjäskää ne ei tietääkseni pysy. Tahtovat purkaantua jo pesukonehes, laitoot ehejät sisälle pyykkihin ja saat haarahalikiolliset puhurustettuna.

Oon koettanu paikatakki niitä joskus, kokeelin jonku kovasti kehumaa liimattavaa paikkaa. Muuten hyvä, mutta sitei kyllä varmahan ollu tarkootettu tuollaaselle tekokuirun alakulähteelle, mistä nuo navettahaalarit on monesti tehty. Hyvä ku en saanu aikahan viä suurempaa reikää hosuessani silitysrauran kans.

Saati, että ensiimmääsillä askarehilla se mun kaunishisti paikallensa asettelema lappu lepatti jo yläpäästä irti, saaren aikahan efektin, että mulla olis ollu sininen hännnän töpö vihereeren haalarien persustas.

Siitä päästihinki sitte aiheesehen ja mietelmähän, että jos se vika onki siinä, että se mun puoni on liian suuri sinne käyttämihini haalariihin? Jos ratkiamiset johtuuki siitä? Samoonki maha niihin toisihin, mikkä on pärvönny vetoketjun kohoralta, ja joista tartun joka jumalan kerta nykyänsä kiinni Ipun vieres olevahan parren kolohon, mistä koetan oikaasta toiselle puolen parsiriviä.

Siihen kolohon, mikä yhyren lomittajan sanoja lainatakseni on kuulemma mittari sille, kuinka isoo maha saa olla. Jos siitei maharu tarttoo teherä jotaki.

Viä oon tähän päivähän asti mahtunu.