Hellepäivät poutapilvineen

Juhannus sitte oli ja meni.

Oikeen vois sanua, että säätila yllätti villahousuuhin varautuneen lehemän lypsäjän. Viime juhannuksena oli kylymee, ku erellisenä jouluna, makkaraa rillattihin terassilla kaikki maharoliset vaattehet komeroosta päälle verettynä, että varmasti tarijettaas.

Ja ku oltihin ne makkarat saatu kypsiksi kipitettihin äkkiä sisälle lämpöösehen, ettei ne jäähry uurestansa jääkaappi lämpötilahan.

No, tänä juhannuksena ei ollu sitte kylymyyrestä tietuakaa.

Siinä ku mittari näyttää lähes kolomekymmentä astetta ja navettahan pitääs saapastella, vetää jonkumooset navettakamppehet päällensä, ku ilimankaa siä ei saata olla, hiki tihkuu ottalle jo siinä vaihees.

Ettit sieltä rettupinosta sopevaa päälle laitettavaa, pääryt taas niihin työsortsiihin, vaikka ällöttääki, ku säärihin roiskuu lehemän paskaa ja kusta, varsinki jos yhtää jourut pelaahan veten kans, niin ne on pläikikkähät ku Dalmatialaasen turkki.

Kattelet jonkunmoosta paitaa päälles, mietit, että laittasikko hiattoman, vai jonku sellaasen mihinä olis eres pienet hiat, ettei olokapäät oo aiva lehemän karvoos ja siinä ittessänsä, kuuluusas paskas, koska hellekeliillä ne lehemät meloo sitä kummasti sinne ja tänne häntänsä mukana. Välistä tuntuu, että ne uittaa sitä vaste johonaki sonnas ja koettaa maalata helteen lämmittämän lypsyjänsä sillä päästä varpaasihin.

Sitte sä rupiat miettihin, että saatatko laittaa saappahat jalakahan, että saisit hieman niitä kanankoipias suojattua suurimmilta roiskeelta. Sovitat jo niitä kinttuuhis ja samantien sukat kastuu jalakahiestä, jota joku varmahan oli jemmannu sinne saappaasihin tätä varte.

Pääryt maihariihin, jokka on muutaman numeron liian suuret ja klompsuu jaloos kävelles, näytät paarustavalta ankalta, ku tallustat ne jalaas niin, ettei ne jää mihinkää ku itte jatkat matkaas.

Pääset maitohuoneesehen, ja valut jo hikiä, tallustat tyhyjähän navettahan ja luulet jo sulavas, toivot, että ne onki vain ne selluliitit jokka sulaa, ekkä sinä itte. Rupiat kuivittelehen, ja ku saat homman loppuhun, suu onku saharan autiomaa, mihinä vesipisaraki haihtuu samantien, ku sinne tippuu.

Otat lehemät sisälle, ne hohkaa sitä aurinkua, ja hellettä, haisevat kesälle, mullalle, raikkahalle tuulelle, ja ruoholle. Niittten välihin ittiäs tukkies epäälet, että sullonki navetallinen saunan kiukahia, eikä nautoja, sen verran lämmittävät siä välis olijaa.

Ja lehemien mukana tuloo sisälle armeija kärpääsiä ja lauma paarmoja. Lammaspaarmojen kans viä seleviää, mutta ku se melekeen viiren sentin mittaanen hevoospaarma tuloo ja puroo säärestä palan, niin helle vitutus on saanu kirkkahimman kiven kruunuhunsa.

Hellepäivän huipentaa se ehtoolypsy, jonka suorittaa ärtynehet lehemät ja hikinen emäntä. Konehet tipahteloo, kärpääset pörrää ja akka sarattaa. 

Kyllä kesä on ihanaa aikaa.