Pörinää navetan käytävillä

Tänä kesänä on ollu sitte vähä enee kärpääsiä meirän navetas, en muista, että niitä tänä tilan piron aikana olis ollu täällääsiä määriä, niin sanuaksemme pilivin pimein.

Joku kesä oli aamuusin navetta täynä hyttyysiä, ku meni, niitä oli sen verran, että olis saattanu kuvitella olevansa johonaki Lapis vaelluksella, kättä heilahuttaes sai vain ”raon” aikahan parvehen.

Viime syksynä oli helevetisti polttiaasia, navetaski, ne vasta sitte kans meleko vihoviimeesiä otuksia on. Tukan raja oli aiva pommitettuna puremilla joita kihelmöö ja poltteli niiren perhanan otusten nimen mukaasesti.

Mutta nyt meillon siis kärpäästen vallankumous, niiton ollu pihalla aiva saatanasti. Lehemät on läpsyttäny korviansa sen näköösenä, että vois kuvitella niiren koettavan päästä lentohon, niinku parahatki Dumbot. Hännät on vispannu, varsinki se Pekka Töpöhännän töpöhäntä, jolla se koettaa kans hätistää niitä. Harmi vain, ku sille on sattunu luonnollinen amputaatioa ja sillon nuon 20 senttimetriä töpöä jota se vispaa eres takaasin.

Isäntä kerran jo sanoo, että pitääskähän sille asentaa häntäproteesi, että se ei näyttääs niin onnettomalle heilutellessansa sitä töppää. Kuviteltihin mielessämme, että mitä siihen kiinnittääs. Vanhan aikaanen lankamopin pää sai suurimman kannatuksen asian suhteen. Tiä sitte mitä Pekkis itte olis ollu asiasta mieltä.

Pesaasin navetanki, että pääsisin eres niistä navettakärpääsistä erohon, yleensä se on auttanu niiren häätämisehen sieltä. Pesin oikeen urakalla, ja koetin hinkata ruokintapöyränki hyvin, ettei sinnekkää jäis mitää mellevää kolua mihinä on kunnon kärpääskasvattamo. Kravasin ja hinkkasin, päästin pesurilla vettä.

Seuraavana aamuna totesin, että niisät piruusta päässy silläkää lailla erohon. Olivat korkeentaan vähä viä kiukkuusempia, ku olin niitä hätistelly ja kastellu niiren koron. Lehemät hakkas aiva samallalailla hännillänsä, ja nostelivat sorkkiansa.

Vietihin yks ehtoo kantturoolle kuivaa heinää etehen, että saavat pitää niin sanotun karkkipäivän. Se oliki niiren mielestä oikeen hyvä irea. Sitä otettihin kauhia suullinen sitä kuivaa heinää, käännettehin pää parren puolelle ja ruvettihin mäiskihin ittiänsä kylykihin ja mihinkä ikinä yletettihinki, heinän korret vain ripaji suusta. Varmahan se oli niistä yhtä mukavaa, ku osan ihimisistä mielestä saunavihiralla huitominen on.

Eileen lykkäsin konehia kiskoolla menehen pihaton pääs ruokintapöyrän ylityksen kohoras. Ihimettelin, että mitä helevetin märkää mössyä sieltä kiskoosta tippuu päähän ja päälle muutenki, valuu pairan kauluksesta sisälle, ja suoraa tissien välihin ja haalarin pulttuja alaha päin.

Haroon hiuksiani ja totesin, että ne kiskot oli ollu sisältä täynä kärpääsiä, ja ne koki joukkotuhon mun lypsimieni kans, ja se mössö oli kärpääsen raatojen aikahan saamaa veristä sotkua.

Oikeen vähä teki mieli tyttömääsesti kilijua inhuansa pihalle. Tyyryyn haromahan hiukset puhtahiksi, ja krassehtihin vaattehien alta suurimmat köntit pois ja jatkoon lypsyäni.

Minä, murhaaja, kärpäästen tuho.