Sivut

maanantai 24. lokakuuta 2016

Navetta-asetukset




Sitä on näin vanhemmiten huomannu, että sitä pitää saara ittensä käännettyä niin sanotusti navetta-asetuksille, ennen ku voi eres ajatella mitää sinne päin liittyvää ja varsinakaa navettahan menua.

Ennen sitä vain pomppas sängystä aamulla ylähä, samantien kun kello vähäki plinahti, käveli keittiöhön, laittoo kaffin tippumahan ja vieraali sillä aikaa hyyskäs, söi aamupalan ja veti haalarit päälle. Ja sitte oliki jo täys hönkä päällä.,

Nykyänäsä sitä herää jo ennen kellon soittua tuskaalehen, että kohta se kello sooi ja mä oon nukkunu vain näin vähä, ja sitte pitää nousta ylähä ja saara kaffeet keitettyä, ja montaakahan paikkaa tänä päivänä kolottaa.

Kuunteloo ruotuansa, että selekää jomottaa, varvas on tarttunu pussilakanan nurkkahan ja jos sen verän siitä irti, niin mitähän vaurioota maharankaa saara aikaaseksi. Peittoki kietoo ittensä niin viettelevästi, pehomoosesti ympärille ja aiva kuiskii korvahan, että sammuta herätyskello ja nuku tänä aamuna vähä piremmälle.

Kiekkaat siinä ja koetat kääntää niitä niin sanottuja navetta-asetuksia päällensä. Käyt mielessäs lävitte lehemiä ja mitä niille mahtaa kuulua, mahtaako Luksus olla poikinu, onkahan Lukoili tänään kunnolla lypsyllä, viittiikö Älykkö nousta seisohon aijoos, vai heittääkö kaikiksi väliaijooksi kylijellensä lepäämähän.

Siinä mielikuvaharijoottelun tiimellykses tuloo mietittyä, että josko tänään sais kaikille vasikoolle korvamerkit korvahan ja siirrettyä osaa karsinallisen tuonne päin, että uusia tulokkohia sais siirrettyä juotolle.

Mietit, että oliskahan aika ruveta niitä viimeesen karsinan hiehojaki pikkuhilijaa ruveta siementähän, että Malli ainaki on jo niin rehevän kokooken, että asiaa vois harkita vakavasti.

Ihimettelet Jäähileen karonnutta kiimakiertua ja sitä, että ookko tullu vain sokiaksi, ettet oo nähäny limooko se vai ei. Samalla suot samat ajatukset Leikkoruusunki lisääntymiselimille.

Siinä peittua ympärille kääries ajatteloo, että koskahan mahtaa tulla ne viime viikonlopulla ottamas rehunäyttehien tulokset, että päästääs oikeen rukkaahan ruokintaaki taas kohorillensa, ku kaikki nuo justihin erellä mainitut vaivat johtuu oletettavasti ruokinnasta.

Mylläät tyynyä paremmin, uniki rupiaas taas ottahan valtaa, peitto lämmittääs niin mukavasti. Ja sitte se saamarin kello plinahtaa soimahan.

Pomppaat syrän kurkus ylähä. Pyörittelet päätäs, ku pöllö ja ihimettelet, että olikki viä sängys, ekkä ookkaa uurastanu niska limas navetas, niinku siinä pienet unen pöppyrässäs kuvittelit.

Aamu alakaa kaffeen keitolla ja haukkotelulla keittiön pöyrän ääres, navetta-asetukset väännetty päälle.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Byrokratian purkutalakoot




Nyt se on ilimestyny! Uus maatalouren Best Selleri, jos ei jopa lehtikaali, opas siihen mitä kaikkia ihimisen pitää kirijata ylähä, että on kunnon maataloustuottaja ja kansalaanen Suomen Oikeusvaltios.

Kirijanen tai vihkonen, jonka muuten saat larattua omalle konehelles tai tabletilles, tai mille ny ikinä tykkäätkää, sisältää 44 sivua ohojeeta asiasta.

Otin kuulkaa ja avasin sen mielenkiinnosta, voin vain nimittään omas pienes ja sekaases mielessäni kuvitella, että mulla varmahan retajaa kaikenlaanen kirijaaminen täysin retuperällä.

Oon kova piirtelehen kirkkovenehiä sanomaleheren kulumihin, mutta appajee, jos täytyy vetää ruksi kalenterihin, että tänä päivänä 31.7 lehemät oli pihalle (X) tai jättää se ruksi tekemättä, että ei ollu pihalle. Niin varmasti unohran kummatki, ruksin tai sen piirtämättä jättämisen.

Täytyy sanua, että ensimmääsen sivut on jo typeryttäviä: ”Rasti kohdassa ”kaikkia koskeva” merkitsee, että sinun tulee täyttää kyseinen vaatimus,
vaikka et hakisikaan maataloustukia. Että pitääskö tämä ny käsittää niin, että vaikka et tee mitää niin siinähän ruksitat.

Rupianko jakahan tätä plätyskää koko kylän ihimisille, että kattokaa ny, kyllä kuulkaa tämä velevoote koskoo suaki, ku siinä lukoo, että ruksia tulehen vain, vaikket tuista tietääs mitää? Vai kuinka sen sitte tälläänen tollura ymmärtääs, tai olis ymmärtämättä.

Varsinki se kaiken säilyttämis velevollisuus on jo meleko typerryttävä, voit säilyttää sähköösesti, ja silloon sun ei tarvi säilyttää niitä samas paikas, mutta oikiastansa tarttis säilyttää kaikki maharolliset kuititki, ja mielellensä viä kolomena kappalehena ja kiitos myös kirijanpiroski eriksensä.

Mun kaappini, navetallaki, pursuaa näitä lippuja ja lappuja, sulooses epäjärijestykses, tiän, että joka lähtöhön löytyy, ja senki mihinä jokaanen suurin piirteen on.

Eihän tälläkää oppahalla oo mitää muuta tarkootusta, mutta saarahanpa viimeenenki vastuu säilytettyä tuottajan niskoolle, että tälläänen on kuule olemas, etkö oo lukenu sitä kannesta kantehen ja etu – ja takaperin? Sielä on sivulla 33 mainittu asiasta.

Täytyy sanua, että haukotus rupes repihin suupieliä, silimät rupes samantien vetistähän ja aivoosta se viimeenenki järijen valo koetti sammua, kun koetin tavata mitä siä seisoo.

Mietiin siinä kattellessani kuinka kauan mitäki asiaa ja sen kirijaamisehen käytettyä paperia pitää säilyttää, että eikähän niiren säilyttämisehen vaarittavahan tilahan ja sen rakentamisehen vois anua jotaki tukia?

Ei oo aiva mikää pieni paperi määrä, saati, että osaa pitää säilyttää 10 vuotta, osaa vain 5 ja osaa 4 + sitoutumis vuosi, tai sitte vain vuosi (tosin sitte oli yleensä sivulausees, että Evira suosittaa säilyttähän kauemmin).

Maataloures ruksin unohtamisesta saa enemmän sakkua, ku ihimisen tappamisesta. Kyllä joskus vähä panoo miettihin, mikä täs asias on lopulta tärkiää, se, että sullon kaikki ruksit ja raksit justihin kohorillansa vai se, että teet sen oikian työs kunialla? Voiko maatalouren hoitaa kohta kokonansa pelekästänsä paperilla? Siihen täs kohta mennähän.



lauantai 8. lokakuuta 2016

Aluusta asti, samaa tuhuraamista




Tiettekö, pilikahti täs pienehen mielehen, tai ainaki mä kuvittelen sen mieleni hyvin pieneksi, että minäki oon joskus opetellu lypsähän lehemää. Aasta seki homma on alootettava, että on vauhtihin päästy.

Opettelin sen homman Kauhajoen maatalousoppilaitokses, en ollu ennen sitä ikinä lehemän tissiihin konehia koettanu kiinnittää, ei ollu ollu asiahan suurempaa kiinnostusta, ennen ku joku vuosi siinä työttömänä olles rupesin serkkujen kans arpohon, että mikä musta vois tulla isoona. Ja yhtenä vaihtoehtona oli sitte se maanvilijelijä ja lehemänlypsäjä.

Otin vihejeestä vaarin, ja laitoon paperin vetähän, ajatuksella, että eipä se sen kummempaa voi olla, ku merkonomiksikaa opiskelu ja ettei oppi ojahan kaara ketää, paitsi ehkä mun, kun pää on tyhymä ja tyhyjä. Mutta jos koettaas eres täyttää sen tyhyjiön.

Sitte tuli se päivä, ku marssittihin ensi kuivaharijoottelehen kummikikiillä luokkahan mihinkä oli viritelty lypsykones sitä varte, että tolloot voi sillä harijootella kiinnittämistä ja muutenki sen kuntohon laittua, ennen varsinaasta kosketusta oikiahan kantturahan.

Tuskin siitä ny oikeen kunnon kuvaa sai, ku sillä sahapukki lehemänpuolikkahalla oli kunnon kymmensenttiset nisät, joihin jopa minä sain osooteltua ne konehet kii.

Tuli ensimmäänen oikeen oikia lypsykerta, ja lehemä oli kunnon vanha riippakikki. Utarehet viisti maata, nisäkki tais olla vähä eri ilimansuuntihin sojollansa. Siihen ensi kyykkyhyn vierehen, että saat pyyhittyä. Hikiä pukkas jo silloon.

Sitte koetat saara niitä konehia sinne alle kii.

Kauhia horina kuuluu, turve krapisi menehen keskuskappaletta pitki. Sait yhtehen vetimehen kii, toisehen, kolomannen vuoro. Sitte haukkaski ilimaa niin palijo, että kaikki muukki plätkähti alaha.

Taas aluusta, ja samanlaanen yritys, jos ei viä huonookki. Ja taas uus yritys, uus yritys erellisen perähän ja viä yrityksen yritys senki perähän. Tiä kuinka monta yritystä, muutama kirosana karijakon valavovan silimä alla, litroottansa hi'ottua hikiä, haalarikka tais olla märijät kainaloosta persvakohon asti.

Lopulta kömmiin ylähä ja sanoon, että eikähän ny joku hieman taitavee näytä mallia ensi. Karijakkua nauratti, sanoo, että kohtalaasen sitkiästi yritit kiinnittää niitä konehia sinne.

Kankiasta aluusta huolimatta ne onnistuu mutki siä opettahan lypsähän. Jollakilailla, en oo siinä viäkää oikeen taitava. Taas yks päivä tukiin filtterin turpehella niin, että kokooja ja sitä myören tyhyjöputkiki oli täynä maitua, navetan hyyskäs vain klosaji tyhyjösäiliöstä pihalle, ku Lakson akka lypsi niinku parahiten taisi.

Vitutti ku pientä oravaa. Olin justihin siivonnu hyysin ja sitte sotkin sen yltä päältä mairolla, pönttö oli silattu sillä, pesukones oli melekeen päällikantta myöte mairos, seinihinki on roiskunu vaikka mihinkä asti, moottorin kannakkahetki on mun vuosikymmenen ylittävällä lypsyharijoottelu urallini saanu uuren päällystehen. Viemärin kannes ei oo kivettynehen mairon seas montaa aukkua mistä se laskis viemärihin tukkimahan senki.

Ehkä mä tästä hommasta viä jonaki päivänä pääsen ja saan jättää sen paremmille lypsäjille, innostunehemmille ja avarakatseesimmelle.

Lopun alakua ilimas, sitähän son ollu aluusta asti.