Sivut

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Lomituslakia




Siinä pätkähti sitte netin ihimeellises maailmas etehen uuret eherotelmat lomituslain uuristuksehen. Mietiin siinä ensi jo sitä, että miksei sitä aluunperin ajateltu loppuhun asti, eikä ensi tehty muutama aika sitte joku eherotelma ja sitte tullu mielehen, että me ei muuten tehtykää oikeen ajatuksella ja huolella, että alootetahas aluusta.

Oikeen kuulkaa avasin sen ja rupesin tavaamahan silimät sikkaras ja tuskan hiki ottalta valuen, kun koetin ymmärtää mitä siinä oikeen sanotahan, että tietääsin sitte isännän kans siitä koettaa keskustella. Tosin luotan asias siihen, että se tajuaa lukemastansa enemmän mitä minä.

Ensimmääsenä pisti silimähän, että lomaoikeus olis tilakohtaanen, ja lomat olis pirettävä samahan aikahan muiren lomansaajien kans. Meilläki se tarkoottaas sitä, että mun pitääs pitää kaikki vuosilomapäiväni Lakson kans samahan aikahan. Yleensä me kyllä ollahan pirettyki, mutta toisaalta ihimisillä on erilaasia elämän tilantehia, ja toiset ei torellakaa halua pitää vaikka sen puolisonsa kans niitä lomia yhyres.

Tai jos siä tilalla onki 3 tai vaikka 4 jokka olis saamas sitä vuosilomaa, niin pirätte kuulkaa yhtäaikaa, vaikkei ny niin huvittaas lomaallakkaa.

Hyvää asias oli, toisaalta, se että esitettihin, että olis 31 päivää lomaa vuores, eli meillekki tulis silloon kaks lomittajaa 31 päiväksi tekehen töitä, entisen 26 päivän sijahan, kun ollahan ny pääsääntöösesti tähänki asti ne lomat piretty samahan aikahan, aiva sillä, etten viitti loma aamuuna nuosta nostahan isäntää navettahan, jos mulla oliski vuosilomaa ja sillä ei.

Sitte rupesin tihirustahan niitä uusia laskelmia kuinka työaika laskettaas tilalla. Tuntuuvat kaikkine perusteluunensa meleko erikoosilta jo alakuhunsa. Silimähän pisti jo siä lause ”on tutkittua, että yksi henkilö seleviytyy lypsystä ripiämpää ku kaksi” No sitä en kyllä kiistä, mutta kehenkä sitä lypsyäki verratahan, minä joka lypsän niitä omia kantturojani joka päivä sillä omalla tyylilläni seleviän niitten lypsystä nopiampaa, ku lomittaja, joka vaihtaa harva se päivä työpaikkaa, joutuu sopeutuhun erilaasihin työtapoohin.

Seuraavaksi siä sitte lukiki, että ne on kehittäny uuren laskenta mallin siihen mitenkä meirän työtunnit laskettaas. Sellaasen, että se pohojautuus eläänyksikkööhin, ei siihen, mitenkä ne työt siä tilalla muuten tehtääs, tai että otettaas huomihon, että toinen jakaa kottikärryylä rehut ja toisella taas on kaikki automatisootua.

No minäpä otin ja laskin, että mitä se mahtaas meilläki tarkoottaa.

Ensimmäästen 1-14 nauran hoitohon meni käsityskykyni mukahan (vaikka yksinkertaanen oonki) 30 minuuttia per elään, eli 7 tuntia päiväs.

Seuraavat 46 elääntä vaatis hoitohonsa 8 minuuttia per elään Eli 3,68 minuttia.

Sitte seuraavat 60 elääntä jokka tosin sitte onki nuorkarjaa, eli 5 elääntä on vasta kokonaanen elään, 2,5 minuttia per häntä, eli 30 minuuttia päivä..

Näin ollen meilläki työaika (kun meillä on se noin 72 elääntä/yksikköä) tekis 11,38 h päivä.

Siinä sitte vissihin osa jätettääs lypsämättä, kuivittelematta ja ruokkimatta. Monikahan lomittaja meille sen jäläkihin haluuas yleensä tulla, ku ei tulis täyttä työpäivää, vaan jäis melekeen kaks  tuntia vajaaksi?

Ja tällä laskelmalla kuulemma vähennetähän lomittajien osa-aikaasuutta.

Niin, eihän me olla yksilööta, meirän navetat, sikalat ja kanalat, tai tarpeeksi suuren lampolat ja mitä lie, ei olla erilaasia yksikköjä. Meirän ja meirän työtavat on heleppo niputtaa yhtehen laskurihin, sanotahan vain, että yksinkertaastakaa kuulkaa töitänne käytännös, me tehtihin jo niin paperilla. 

Ny varmahan joku viisas mies tuloo kehuhun, että kattot maailmaa liian ahtahasta rei'ästä, että et näe kehitys maharollisuuksia. Tällei ainakaa maaseurun työllisyystilannetta parannettaas. 



maanantai 3. huhtikuuta 2017

Koneeren ylivoimaa




Meillä isäntä oli viime viikon siä Hollannissa krassaamas lehemän perseetä, ja opettelehen kotitarvesiementäjän jalua taitua, että ei tällääsen laiskan emännän enää tarvittis sitäkää teherä.

Me tää kotona verettihin sillä aikaa lonkkaa, käännettihin kylykiä ja kärsittihin ilimavaivoosta, vai kuinka se ny menikää?

Maanantaiksi ei oltu järijestetty ittellemme mitää muuta ylimääräästä, ku käytihin kuuntelemas Faban palopuheeta jalostuksesta, epäälin kyllä siä penkis istuessani, että olin kovin epäkiitollinen maaperä kyseeselle tierolle.

Tiistaina kävi eläänlääkäri ja tarkastettihin poikineeta, onko niillä mitää toimintaa ja koska olis sitä toimintaa, jos olis. Ja ripakopallinen hiehoja, jokka on ollu Herra Sonnin helläs huomas. Kerrottahanko, että Suomenkarjan erustaja oli kaikista pisimmälle tiine, mutta se ny ei varmahan ollu kellekkää mikää uutinen.

Sitte tuli keskiviikko ja traktori hajos, ensimmääsen kerran. Melekeen hypiin riemusta, ku apupoika Antero tuli kertomahan, että remmi paloo. Voitte varmahan kuvitella, että minä suurena tekniikan tuntijana heti paikallistin kyseesen remmin nimestä viä mikä se oli. Kysyyn kyllä, että mitäs kyseenen remmin palaminen ny tarkoottaa sitte, ei kuulemma laturi, vesipumppu ja mikä tärkeentä, ilimastoonti pelannu.

Kuvittelin mielessäni jo, että jourumme purkahan puoli traktoria jonku helevetin kallihin remmin takia. Kerranki yllätyyn iloosesti, maksoo kaikki 40 euroa ja sen sai sieltä väliistä vaihrettua. Kävi kuulemma aiva kätevästi.

Seuraavana päivänä huomattihin, että nyt se perhana prääsää ölyjyä pihalle aiva oikohonsa. Se kuulostiki jo sen verran kallihille, varasinkin, kun näimme siulumme silimin, että jourumme ostahan koko pirun etuakselin korijataksemme vaivan.

Seuraavan aamun tutkistelut osootti vaivan aluuksi pienemmäksi, mitä ensi luulimmekaa, liitin löystyny, eiku kiristystä ja uuret peräölijyt sisälle. Seuraava ongelma meillä oliki sitte asian tiimoolta, että ei tieretty mitähän peräölijyä se Lakso itte on siä käyttäny. Onko maharollisesti samaa, ku pikku-valametis vai pitääkö ännäs olla omat ölijynsä.

Tongittihin tyhyjiä pönttöjä, kollattihin koko paja, löyrettihin kyllä moottoriölijyjä, muttei peräölijyä, ei eres yhtää tyhyjyyttänsä kumisevaa kanisteria, että oltaas tieretty mitä litkua sinne laitetahan. Käskin laittaa isännälle viestin, ja sanoon viä, että minähän en laita. Arvakkaa vastasko se?

Seuraavaksi soitettihin Mikolle, että mitähän siä maharollisesti käytetähän. Se tiesi kertua laarun ja mistä sitä on ostettuki. Holokolta. Eiku näppärätä ihimiset ottaa puhelimen kourahan, Apupoika Antero kysyy, että mikäs sen kyseesen Holokon etunimi mahtaa olla. No mistä minä tierän, mutta luulen, että son tämä.

Hetken päästä se soittaa mulle, että oli muuten väärä etunimi, mutta onneksi se ei vastannu, ja ölijyt on nourettavis anturajärveltä. Seuraava ongelma oliki sitte, etten tienny mihinä kyysenen henkilö asuu. Seki selevis, sain kolome kannya ölijyä, ja poijat sisäästi ne traktorihin. Huomataksensa, että vuoto ei vähentyny yhtää.

Seuraava diagnoosi oliki, että tarttoo ehkä ottaa koko etukuormaaja ja sovittehetki irti. Sitä mietiimme hetken aikaa, ja päätimme, että asia ei tästä parane, läheretähän syömähän. Siinä kebabin ääres isäntä laittoo viestin, että lietepumppu pitääs palauttaa.

Voin kertua, että naisisihin pienihin pintahermoohin otti sillä hetkellä aika kiitettävästi, vaikken itte eres kyseestä viestiä isännältä saanu vastasin ”palauta perkele itte, vaikka carinalla vetäen, ku meillei oo millä vierä, saati mihinä v***un välis seki tehtääs”. Ei vastannu takaasin, että kyllä kulta, niin teen.

Lauantaina traktorin vika korijaantuu muuten kohtalaasen heleposti, mutta arvakkaa saako sellaasena päivän mistää varaosia? Konehallilla huokaalin jo sisälle päästessäni, että kyllä voi olla masentava paikka. Jarno kehuuki, ku koetti sieltä saatuja osia sovittaa paikkahansa, ja toretessansa, että saatihin vääränlaaset, että ne kuuli varmahan sun kehus ja antoo nämä meille tahallansa.

Kävimmä kaikki Kauhajoen pulttia ja mutteria myyvät liikkehet lävitte, ja mihinää ei ollu sellaasia kahta (2) mitä me oltaas tarvittu. Valpartsilla olis ollu, mutta kehuuvat suoraa, että ei kannata näin viikonloppuna hakia, ku kyseeset onalehet ei maksa juuri mitää, mutta päivystysmaksu on kohtalaasen suolaanen.

Niinpä palasimme tyhyjin käsin kotia, ja joimma pannullisen kaffia ja päätettihin, että hoitakohon Lakso itte traktorinsa kasahan maanantaina. Onneksi saatihin toinen lainaksi appehen tekohon, falskaavat jarrut vain teköö asiahan oman jännitysmomenttinsa, vaikka pirättäähän se viimeestänsä apevaunun kylykehen.

Mutta selevittihin, noroviruski iski ensimmääsehen vasta sunnuntain ehtoo askarehilla.