Sivut

keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Pikkaasen turpeesta, ja vähä muustakin

 

 



Hallitus on sitten päättänyt nostaa turpeen verotusta, ei ehkä tunnu yhtäkkiä suurilta summilta moiset sentit kilowattia kohoren mitä ne käsittääseni oli, mutta tähän voitaas sanua, että ulukomaasen kivihiilen tai vastaavan verotukseen ei koskettu.


Turpeen verotuksen nosta taas tarkoottaa maaseuruulla, ja näillä paikkakunnilla, missä sitä nostetahan, kuntien verotuksen pienenemistä, jopa työllisyys asteen laskua. Turve työllistää monta sellaasta kausityöntekijää, joita ei moni huomaa ajatellakkaa.


Moni nuori mies maaseurulla aloottaa työuransa paikallisen urakoottijan nevalla traktorin kulijettajana, ajaa koko kesän, ja tienaa ”mukavan” tilin, minkä se sitte käyttää, ihan luvallisesti, humpuukihin, tai säästää ajokorttia tai muuta vastaavaa varten. Herää ennen sian pieremää, ja lähtöö mopolla, traktorilla tai vastaavalla painahan nevaa kohti, ja kuuntelehen ensi kosketuksia työelämästä, ja monen moosista työnantajista.


Saati, että turve on kyllä työllistäny siinä kausiluontoosuuressaan vähä vanhempaaki väkiä, mikkä ei ehkä muuhun työhön sovelle, nevalla harvemmin tarvittoo olla sosiaalinen, tai ihan pilikun päälle muutenkaa.


Sitäkin pikkaasen ihimettelen, että millä sitä hetken päästä lämmitetähän. Mettien hakkuuta halutahan säännöstellä, Suomes, ja näin ollen hakettakaa ei ylenmäärin saara tuotetttyua täälä.


Mutta äläkää pelijätkö, kyllä sitä Venäjältä, Baltiasta tai muualta tuorahan, tai kivihiiltä keski-euroopasta, siinä tosin joku muu tienaa sen veroeuron, kun kotimainen toimija, mutta se ei ehkä täs ollukkaa se suurin tarkootus, kunhan vain Suomes ei sitä tuoteta.


Jopa navetan tai minkä tahansa eläinsuojan kuivituskin menöö hankalaksi, jos turpeen nosto vähenöö, ja hinta nousoo.


Kaikkina syksyynä ei tuo pahanan saantikaan oo niin varmaan, nytkin on luvattu vettä, kuin Esterin takapuolesta, seuraavat pourat on ties koska, ja mahtaako pellot kantaa seuraavan kerran milloonka. Meillä esimerkiksi on kaikki puimatta, kun oroteltihin, että herneetkin kypsyy.


Tosin saahan sitä kuiviketta, puu tai turveperäästä sieltä ulukomailta, ja tuoraankin, Venäjälät ja Baltiasta esimerkiksi. Tosin siinä on sellaanenki riski olemas, että sen mukana tuorahan myös Afrikkalaanen sikarutto, ja jourutaan vain suurempaan allikkoon, mihinä nyt jo ollahan.


Separaattoria sitä täs vissihin pitää ruveta suunnitelemahan, että voi käyttää sonnan uurelleen kuivikkeena. Tosin sekää ei kyllä lämmitä tupia tai tuota sähkyä, mutta nehän tuloo tepselistä seinäs tai patterista, tuotintienergialla. 

 

Jopa meirän isäntä, niin syntyänsä Keskustalaanen, kuin ihiminen voi olla, rupes tänä aamuna pohtimahan, että mitähän puoluetta sitä rupiaas kannattahan tästä eres päin, vai kannattaasko mitää.

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Perästä kuuluu




Tulipa mieleheni, kuin luin eläänläkäri Heinosen kirijootelmaa lehemän jäläkeesistä, ja siitä, että oli kuriittansa eherottanu vierahien aikana tilan emännälle, että niistä vois teherä maukkahan lihasopan, kun oli irti saanu, oma sattumus niitten lehemän jäläkeesten kans.

Meilloli joskus nuori lomittajapoika navetalla, se oli sen verran enemmin ehtiny mennä navettahan, että oli aloottanu kolaahan paskaa parsista ja ritilööltä, ja sinne paskaloorihin, tai meillä lieteloorihin, tapaa ne kaikki ylimäärääset plumpsahtaa mitä mitä lehemän peräpäästä tuloo pihalle.

Näin maatilan kasvatille ne lehemän jäläkeeset, ja yleensä se, että kaiken maailman vauvat, ihimiset tai sitte nautavauvat, kelluu siä emänsä vattas pussis, ja se pussikin, jota jäläkeesiski (tai tää päin vanhakansa puhteiksi) kutsutaan, tulee sielä myös pihalle. Ensi se varsinainen jälkeläinen ja sitte jäläkeeset.

Ja välillä ne myös jää niin sanuaksemme kiinni sinne kohtuhun, ihmisellä aiheuttaa älyttömän kohtutulehduksen muutamas päiväs, joka vaati hoituaksensa pois päiväjärijestyksestä kuuria antibioottia. Lehemä taas, erikoosena eläämenä, saattaa selevitä siitä sillä, että ne roikkuvat jälkeiset haisee vain helevetin pahalle. Toisinaan tosin nostaa kuumeen, ja se vaatii kipulääkettä ja antibioottia.

Mutta itte asiaan. Se nuori mies tuli kohta navetasta takaasin pukuhuoneeseen, hyvin huolestuneen näköösenä, otti mua oikeen kärestä kiinni, ja sanoo, että tuu ny kattomahan mitä tuo on.

No, minähän menin, koska en kyllä juuri muutakaa voinu, ku kärestä kiskottiin rivakkaa vauhtia sinne navettahana ja tiettyä parta kohti.

Siä parres makas sellaanen pari päivää sitte poikinu lehemä, jolle oli ne jäläkeeset, ilimeesisti seleenin puutoksen , ja ehkä vähä kalkkivajauksenki, takia silloon jääny. Ja niitei näin nykytietämyksellä suuremmin irrootella, odotetaan vähä, että luonto hoitaa tehtävänsä. Ja sinä aamuna se luonto oli sen hoitanu.

Väräjävällä äännelä sanoo ”katto mitä tua on” ja osootti siine looriin.

Sielähän ne oli. Eleganssin puhteet, minä olin hyvinki tyytyväänen, että ne oli tapahtunu ittestänsä, oletattavasti iliman suurempaa haittaa sen lehemän elämälle aiheuttaen, mutta saaren aikaan sen, että se lomittaja oli oikeastansa ihan kalapia.

Tuli siinä mielehen, että huuren ”IIIK! SUOLET!” Mutta rupesin epäälehen, ennen kuin toteutin mielitekoni, että se kloppi olis pyörtyny siihen paikkahan ja olisin joutunu soittahan ambulanssin, kun olis lyöny päänsä betonihin.

Eipä auttanu, ku selittää siinä, niinku paraski biologian opettaja, että kuules, ny kaikki vauvat, ihmisvauvatkin, on siä vattas tuollaasis, ja jos ikinä vaimon kans meet synnyttämähän, niin istukka sieltäki synnytetähän ja sen on tarkootuskin tulla pihalle.

Epäälin kyllä, että sille nuorelle miehelle ei ainakaa vauvan teko tullu ensimmääsenä sen järkytyksen jäläkihin mielehen, tais huolehtia hyvinki ehkääsystä, ettei jouru moisia roippehia kattelehen. Seuraavaksi ihimettelin, että mitä siä biologian tunnilla opetetahan, varsinki , ku kyseenen nuorimies oli opiskellu pikkaasen piremmälle, kuin minä ikinä.



torstai 13. helmikuuta 2020

Talven riemuja, seinien sisällä



Tänä talavena, tai pikemminki ylimitootettuna marraskuuna, ei oo tarvinnu juuri pakkaasesta kärsiä, tai lumesta suuremmin. Se mitä on ollu onki sitte tuntunu perhanan palijo kylymemmällä, mitä tavallisena talavena, jolloon tuvan nurkat paukkuu ehtoosin, kun pakkaanen huitoo lähemmäs kolomiakymmentä.

Männä viikolla kumminki piti vetää kunnon pitkät kalsarit työvaattehien alle, ja ettiä toinenki paita päällensä, ku meni aamulla navettahan, se viirentoista asteen pakkaanen tuntuu viä huomattavasti kylymemmälle aamulla, sängystä ylähä römpinehenä, silimät ristis vaattehia vaihtavana, ku ehtoopäivällä, kun on jo, ainak teorias, hereellä enemmän.

Ettiin raskausaikaaset legginsit pitkikis kalsariikseni, sai vetää melekeen leukahan asti, mikä tällääsellä selekä vaivaasella on enemmän, kuin sata jänista, ja eipähän kuulkaa pääse tippumahan työhousujen alla, ku tursuavat melekeen pairan kauluksesta pihalle, ja voi vaikka situa tissiliivihin kiinni.

Ensimmäänen pakkaasaamu viä meniki, ehtoolla mentihin navettahan lomittajan kans, ja siinä paskakolaa kätehen kattelles ruvettihin ihimettelehen, että mikä tää pitää sellaasta suihaavaa ääntä.

Kävely ruokintapöyrän päähän kertoo sen, että ensimmäänen juomakuppi oli antautunu pakkaasen kynsis, ja siitoli jäätyny joku liitin halaki. Sieltä lensi vettä laajaas suihkus pitkin ruokinta pöytää, ja veten määrästä päätellen oli lentäny hyvän aikaa. Viemäriin (joka muuten on tukos) oli sen verran, että lomittajan saappahan terä osa uppos kokonaan.

Siä kelluu aamulla jaetut appeet kourussansa, veten vallas menehen. Lehemät ihimetteli turvat vinos, ja se hiehoparka mikä seisoo kupin vieres, oli peruuttanu niin pitkälle, kun pääsi. Vaatii muuten muutaman perkeleen, ja välihin jääneet sormet, ja epäälyn, että mahtaako se hydrauliletku lyörä kiinni pitäjää leukahan, kun me epäputkimiehet sitä ruvettihin irti ruuvaahan ja uutta osaa sovittelehen.

Seuraavana ehtoona tulin navetalla, hyvin syöneenä, ja mietiin, että tänään en tee mitää ylimääräästä, kun lomittaj kehuu, että tuloo kauhian huonosti vettä raanasta. Ei siinäkää vaihees kellot kilikattanu, vaan tein viä jotaki turhan päiväästä. Orijuutin lomittaja paraan rupiahan jakahan apetta, ja lupasin mennä itte viehen hiehoolle nappulaa.

Sain pihaton oven auki, ja totesin, että lotajaa vähä turhan tutun kuuloosella äänellä.

En voinu, ku suu auki vaharata juottovasikooren karsinaa, ja yksilökarsina etua, siä oli toistakytä senttiä vettä, juottokarsinan kuppi päästi vettä oikohonsa, karsina oli muuttunu lähinnä Laksonperän rantolettoa muistuttavaksi suoksi, ja kiitin onniani, että kaato näytti olevan melekoonen, toisehen päähän oli jääny kuiva saareken, mihinä 7 vasikkaa vahtas mua viattoman näköösenä.

Tarvitti soittaa jo Laksoki apuhun. Arvakkaa kiittelikö se mua, kun sanoon, että talaven rankkasateet on saapunu meirän pihattohonki ja sun tarvis kultaseni hakia ensimmääseksi lietevaunu, että saataas enimmät vetet pois karsinasta.

Siinä ne miehet ehtoon lippas giantilla vettä ja turvetta, aamulla siivottunn pihaton paskakäytävälle, mistä se kelekottihin tunkiolle.

Syyksi tähän talavituluvahan palijastuu vasikooren ääretön uteliaasuus, olivat, pikku perkehelet, kaivanu seinäkupista ensi kannen irti, ja sitte irrottaneet koko uimurin, ja kuppi puski vettä tulehen tuutin täyreltä.

torstai 23. tammikuuta 2020

Avain tavallinen päivä




Eileen ehtoolla mulloli tä mummupalvelu, ja pääsin itte menehen ehtoo lypsylle, se näin vanhempainvapaan (mistä on muuten kova polemiikki, että se pitääs jakaa äiteen ja isän kesken oikeen laillisesti, meillä minä oon kyllä se joka herää yöllä joka kirahruksehen, ja Lakso kuorsaa, niin katton, että mullon laillinen oikeus sitä pitääkki) viimeesinä aikoona tälläästä kunnon kohotusta.

Sitei ensinnäkää ehkä uskoos, sivusta seuraajana, että se navetta työ, ja varsinki tuo lypsytyö parres, pitää ihimiselle yllä kohtalaasen rautaasen peruskunnon, joka nyt vähä tuppaa olehen hukas, kun ensi orotusaijan olin tuvas, koetellen pirellä vain Lauri sisällä. Eileen eksyyn viä koirien kans vaunulenkille päivällä, tiellä vain hieta pöläji, lunta ei oo rippuakaa.

Siinä vaihees, ku lypsähän tarvitti ruveta, niin totesin, että oon jo niin hapoolla, etten jaksaas enää teherä mitää, voisin vain istahtaa perseeni päälle, ja nostaa jalaat taivasta kohti. Onneksi oli lomittaja, jonka avulla selevisin koitoksesta.

Pääsin tupahan, ja nuoree Lakso oli sitä mieltä, että äitee on pikkaasen kauan ollu pois, ja hänellä on mummukiintiö täynä. Pikasuihkun jälkeen istuun nojakiikkustuolis, ja puhelimehen plinahti viesti ”käviskö huolto huomenna?”. Siinä pikkaases väsymyksen tilas rupes hihityttähän, mikä huolto, kuka muka haluaa huoltaa mut. Vastaanko, että Lakso vei jo mersun huoltohon, ja tuloo Harrin kyytis kotia. Ei nimittään ollu numerua ylähällä puhelimes.

Tajusin sen siinä sen hihitykseni lomas, että ehkä nyt kumminki on vähä vakavammasta asiasta kyse, kun ”huollosta”, ja kaivelin googlella De Lavalin huoltomiesten yhteystierot esille, ja sehän se oli. Tuskan hiki tuuppas ottalle, tarvis varmahan aamullaki olla aijoos liikentees, että on eres lypsetty, ku huoltaja kurvaa pihahan.



Yöllä, kuinka ollaakkaa, pyöriskelin sängys, totta kai, ku tiesin, että pitääs olla aijoos matkas. Kello soi kuuren mais, kömmiin ylähä ja pääsin eteesehen. Nenän saavutti niin muikia koiranpaskan haju, että silimiä karvasteli. Kävin Laksonko pökkimäs ylähä, se väitti, että yhtää ei kuule paska haise, mee navettahan vain, niin hän on ammana.

Kiipesin kumminki vinttihin, kun vanhee koira luuras mua portahien yläpäästä. Ja sielähän se oli, vierassängyn vieres, sangoollinen lämmintä, suoraan sanoen höyryvää, ja kohtalaasen vetelää sontaa. Siinä vaihees totesin Laksolle, että kiipee siivoohon, niin juon teen ja lähären. Vieno kyökintä kuuluu, ku se lippas sontaa pussihin, ja kuuras laattiaa.

Kahareksalta aamulla olin lypsäny erikseen menevätki kannulla, ja lykkäsin hyvin itteheni tyytyvääsenä konehia köökkihi pesulle, lomittajaki ihimtteli apetta teheressään, että kuinka sä nyt oot jo valamis. Sanoon, että jotaki mäki osaan teherä, ja oon ehkä jopa hyvä siinä, lypsähän omia lehemiäni.

Kerkesin kuulkaa istua hyvän aikaa aamupala pöyräs ennen, ku se huoltomies tuli. Se on ollu joskus meillä lomittamas, niin taisi tietää, että välillä saattaa aamusta vähä lipsahtaa, eikä pitäny kiirettä toisin, ku minä. Mutta eipä haissu enää koiranpaska tuvas, Laksotki herääli vasta, ku tulin yhyreksän jäläkiin tupahan, mitenkä ne mukulat nukkuuki isiensä kans, ku pienet possut, ku äiteen kans noustahan kohta kuuren jäläkihin ylähä kukkumahan?

perjantai 18. lokakuuta 2019

Perusrehu

Ajattelin, että mitä minun vanhat silimäni lukikaa, tai pikemminki varttuneet korvani kuulikaa, ku Lakso mulle luki juttua siitä, kuinka Helsinkilääsen oppilasravintelin piällysmies kertoo, kuinka Suomalaanen nauta syö perusrehua.

He kun vähentävät naudanlihan käyttöä ruokavalios, elleivät jopa kokonaan poistaneet, koska naudalla, ja varsinki Suomalaasella, on niin suuri hiilijalanjäläki. Teki siinä vaihees mieli sanoa Laksolle, että niillon kyllä sorkanjäläki, eikä jalanjäläki, mutta enpä ny ruvenny soittahan suutani vakavasta asiasta.

Kuulemma Suomes on päästy, tämän tietäjän mukahan, osas paikkaa huomattavasti pienempähänki hiilijalanjäläkeen, kun niitä kantturoja on ruokittu nurmella. Mutta, ku ne ruokitaan PERUSrehulla, niin ei oo sen kummee, ku muualla maailmaskaa.




Ensi kuvittelin kuulleeni jotenki väärin, että höpöttikö se Lakso Persurehusta, vai mistä. Muutaman kerran sai tavata, että Perusrehu. Kysyyn, että mitä se perusrehu on, mulle aiva tuntematoon käsite. Ei sekää tienny, mutta sitä nauratti, ku ei isoon miehen vissihin sovi itkiäkkää, väittämä, ettei ruokinta perustu nurmehen.

Kuulkaas, kyllä sen suomalaasen lypsylehemän ruokinta vain perustuu nurmehen. Nurmen tuotanto on koko nautakarjatalouden kivijalaka. Sitä vilejellään, että nauran elämä yleensä pyörii oikialla tolalla, sitä ei voi ruokkia kuin sikaa, pelekällä väkirehulla, nauta on kaikkien tutkimustan mukahan karkearehun käyttäjä.

Se Nurmi, mitä täs peräänkuulutettiin, kasvaa pellolla, ja suomen olosuhtees siihen perustuva syöttä vaatii sen, että se korijataan jollain taltehen, ja säilötään. Eli nurmi niitetään, ja teherään rehuksi aumaan, siiloohin tai paaliihin, säilöntähän voiraan käyttää happoa (muurahashappoa), biologisia aineeta (maitohappo), tai paaliihin jopa ei mitää, se rehu säilyy hapettomas tilas ilimanki. Edelleen se on sitä nurmea, vaikka nimitys on muuttun Aiv:ksi.

Ja nauran ruokinta pääosin perustuu siis tähän nurmeen. 

 

Lehemä saa kyllä väkirehuaki, vilijaa, rypsiä, ihan sen takia, että se on huippu-urheelija tuottaessaan sitä maitoa, ja jos sen ruokintaa ei pikkaasn terästä, sille isköö energian puute, ja se lypsää lihoostan, laihtuu ja sairastuu.

Mutta kaikki ruokinta perustuu analyysiihin niistä rehuusta, nurmesta ja vilijoosta (tai täysrehusta, joka on jalostettua vilijaa, rypsiä muunmuassa), ja näistä lasketahan se, mitä tarvitahan nurmipohojaasn ruokinnan lisäksi.

Meillä teherään ape, eli sinne nurmeen seataan apevaunulla vilijat ja rypsit, kivennääset ja vitamiinit. Ja ruokkija jakaa pienen terästyksen parahille lypsäjille, Ja lehemät syö ruokinnastaan yli 61 prosenttia pelekkää nurmia, talavellakin, eli niiren väkirehu prosentti on keskimäärin 39.

Joskus itkettääs ihimisten tietämättömyys, mutta paremmin siitä seleviää hymähtelemällä ja päätä pyörittämällä. Mutta joskus toivoos, että ne viittiis ottaa asioosta selevää, eikä puhua vain mitä sylyki suuhun tuo.

Meillon muuten se rehu pääosin aumas, jonku verran paaliis, ja se on niiren perusrehu.

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Joustovyötärö




Minä oon miettiny, täs vanhalla iällä poikiessani, että mahtaakahan ne lehemät tuntia samanmoosta tuskaa ulukonäöstään ja vartalon muutoksista, mitä se lypsäjä tuntoo. Vaikka aivan samahan se on mille siä navetas näyttää, tahtoo se navettapoloku olla ainut reitti mitä tuloo tallattua, lenkkipoluun lisäksi, ei juuri nuo kaupunkien karut kenkiä kuluta.

Että sitä voi tälläästä pientä ihimistä vituttaa, kun huomaa, että elämä soi sulle aikojen saatos vartalon, jota voi sanua korkeentaan mukavaksi mukulan päällä pötkötellä, ei kuulkaa luut kolise yhtehen. Liha on niin tiukas, että jos maailmahan sattuus näläkäkausi, niin minä seleviääsin sitä voittajana, kaikkien kevennysyritysten tuomalla viisaurella osaan sen jo kertua, mutta hei, siihen ihimisen geeniperimä tähtääki, on luonnollista, että pyöreys pysyy, vaikka söis niitä mainostettuja kasviksia kaiken aikaa, juuri tuon erellä mainitun asian takia. Ne on säästyny, jotka muuttaa vetenki laardiksi, ja ei luovu siitä sitte millää kitukuurilla, sillä muuten ihimisrotu olis kuollu sukupuuttohon aikapäiviä sitte.

Mitä jos se lehemäki märehtii, että hänen utarerakenteensa on siitä ensikosta ny tipahtanu tuuman verran alaha päin, Vetimetki on pirentyny, siitä mitä olivat nuorena hiehona, ennen oli juuri konehet kiinni pitävät nysät, ja nyt komian käsin lypsynisät, neki on muuten ihan oma lajinsa, käsinlypsyhyn sopivat nisät lehemällä. Että vetimen pituuresta riittää usiammallekki vasikalla, mutte se ainokaanen vedinkanava siä pääs asettaa rajootuksensa yhtä nisää kohti. Onneksi niiton yhteensä nelijäkappaleletta

Onko se lehemäki helepottunu, niinku minä olin tissin kans taisteltuani, vauvani tehohoirosta saatuani, kun sille voi lyörä tuttipullon suuhun, ja maailma hilijeene. Siihen jää jälijella vain tyytyväänen tuhina ja massutus, hikikarpalot ottalta hävis, ja uni maittoo, äiteellä ja mukulalla. Jos se lehemän mielestäki on kivaa, että joku muuki saattaa ruokkia sen hänen jäläkikasvunsa, eikä hän yksin. Ainaki välillä ne näyttää sille, ku siä poikimakarsinas asuulevat sen kans, että tulukaa pelastahan mut tältä suursyömäriltä. Kumman aliovasikkaki kaivautuu, kuin myyrä kestokuivikkeeseehen, että pääsi makaavan Kumman tissihin kii.

Mitä jos lehemästäki se oma vattan nahka vaikuttaa kaamialle, tai ainaki osa siitä on varmasti lainattu joltaki muulta, se kaikki ei voi olla lähtöösin omasta olemuksesta. Tosin en kyllä oo huomannu, niitten kylykiä hipelööressäni, että siihen ylimääräästä olis jääny, minkä vois keriä vaikka rullalle. Tosin yhtälailla niiski on yksilöötä, jotka pysyy hoikkana koko tiineytensä ja toisia, jotka lopettaa sen lypsämisen samantien, ku maitonäyttehet ne varmistaa tiineheksi, ja rupiavat keräähän laardia päällensä.

Mahtaako nauran kinttuja särkiä se lisääntyvä paino, tekiskö niirenki mieli maata ketarat taivasta kohoren, ja huokaalla syvähän, ainaki ne melekoosen ähinän välistä pitää maatessansa. Tosin harva sitä lähtöö yhtä ketterästä kävelehen, kuin lehemä, kun on sen vasikkansa pihalle ponnistanu.

Totesin täs, että on se saatanan hyvä, että Herran hankkijalla oli keväällä alennusmyynti, ja ostin sieltä etukätehen de Lavalin lypsyhaalarit, joustovyötäröllä. Sinne mahtuu se tiineysmaha, ja se maha, joka ei oikiastansa hävinnykkää, vaikka mukula ulostautuu. Tarttoo vissihin muutaki, ku järvenkiertotietä koirien kans, että tästä taas selevitähän, ehkä kyykkylypsy lopulta voittaa sen, mihinkä ei lenkkeely pysty.

Vaikka lopulta se on aiva sama mille näyttää, lypsäjä varsinkaa, lehemiä kohtahan pakkaan olla viä kriittisee, ku ittiäniä, niin eipä se naisen elämä aina niin heleppua oo. Eikä tee mihinkää sieltä navetan ja tuvan väliltä poiketakkaa, ku ainuat sopevat vaattehet on ne De Lavalin lypsyhaalarit.

tiistai 27. elokuuta 2019

Kaikki vanhat lehemät, itteni mukahan lukien




Meillon poikinu tänä vuonna taas vanhoja lehemiä ripakopallinen, ja saan laskia itteni mukahan. Kaikki varmahan ajatteli, että meillon käyny vahinko, ku erellinen täytti kymmenen, ennen ku seuraava ulostautuu.

Siinä me Almun kans kummatki kulijettihin vattat pystys, tosin Almun oi maata kohti pystys, mulla meinas heittää pahasti takakenohon moisen pötsin kannatteleminen. Sai se möhömaha myös miettihin sitä lehemän elämää, että mahtaako niillä olla liitoskipuja, tuntuuko niistä, että lonkat mulijahtaa irti, ku kävelöö? Totesin, että se hyvä puoli nautaeläämen elämäs on, että luoja on sen suunnitellu niin, että se toosa on täysin eriasennos, ku ihimisellä, niillei varmahan tuu mielehen, että seki tippuu pois paikaltansa, varsinki näin varttuneemmalla iällä.

Senhän ny jokaanen navetas taapertanu tietääki, että niillä vanhoolla kantturoolla tahtoo maates vähä pissa liraata huomaamatta ohitte, että ei siitä sen enempä, mutta ei kannata nuorenkaa äiteen olla järkyttyny kaikista raskauren mukanansa tuomista oireesta.

Ja niitä lehemän takamuksia seurates, siitä liman määrästä voi kyllä pikkaasn ruveta arvistelehen, että poikiminen lähestyy, siten oo päässy tarkastahan, että mahtaako sille ihimisen värkille käyrä, niinku nauralla, että siitä tuloo kovin turpia. Enkä kysyny Laksoltakaa, niin palijua ei kiinnostanu. Vaikka utelias oonki.

Lehemille ei kukaa rupia pitähän luentoa siitä, kuinka sun vaihrevuotes alakaa juuri sinä yönä sitte, ku täytät 40. Erellisen päivän 39 vuoren iäs oot viä mitä herelmällisin, ja ku kello kääntyy keskiyöllä 40 ikävuotehen, niin kuumat aallot alakaa siitä, että turha kuvitellakkaa, että sen jäläkeen lisäännyt.

Tälläästäki puhetta kuunneltihin mun kakskymppisen siskoon poijan kans silimät pyöriänä meirän keittön pöyrän ääres. Ajattelin siinä, että mahtoo sitä nuorta miestä kiinnosta moinen aihe aivan saatanasti.

Kuittasin asian, niinku lehemänki kohoralla, että kai se ny vanhak kanttura tiinehtyy, ku saa nuoren sonnin kans pessata mielensä mukahan, Ruttuki aikoonansa kiipes karsinan airoosta yli, ku sai Precetin lemmestä tarpeeksensa, ja niin syntyy yhyreksän kuukauren kuluttua Janojuoma.

Kätilöä nauratti, ku kehuun, että eikähän se sieltä mulijahra, niinku sillä naurallaki, ku vaan saa pään pihalle, sen verran seurannu sitä lehemän touhua, että niillä pakkaa silimtä pullistua päästä ja ottasuonet pullottaa, ku ne koettaa sitä ajatushautomoa saara pihalle, päästävät melekeen helepotuksen huokauksen, kun se sujahtaa esille. Sonnivasikat tosin monesti ottavat lujahan viä etulavoosta, siinä asias ne etusorkat on kätevät, voit vetää vähä viteehinsä, ensi toista ja sitte toista, ja se auttaa asiaa.

Totesin, että kyllä vain sen nauran on luoja suunnitellu paremmin siihen hommahan, kun nauran hoitajan. Almu selevis omasta hommastansa, samana päivänä, kuin minä, yhyrellä yskääsyllä, teki sonnivasikan Lakson Ruplan ja lypsi ittensä satatonnariksi sen päälle.

Ja niin me taas jatketahan Almun kans lehemän hoitua.