Talven riemuja, seinien sisällä

Tänä talavena, tai pikemminki ylimitootettuna marraskuuna, ei oo tarvinnu juuri pakkaasesta kärsiä, tai lumesta suuremmin. Se mitä on ollu onki sitte tuntunu perhanan palijo kylymemmällä, mitä tavallisena talavena, jolloon tuvan nurkat paukkuu ehtoosin, kun pakkaanen huitoo lähemmäs kolomiakymmentä.

Männä viikolla kumminki piti vetää kunnon pitkät kalsarit työvaattehien alle, ja ettiä toinenki paita päällensä, ku meni aamulla navettahan, se viirentoista asteen pakkaanen tuntuu viä huomattavasti kylymemmälle aamulla, sängystä ylähä römpinehenä, silimät ristis vaattehia vaihtavana, ku ehtoopäivällä, kun on jo, ainak teorias, hereellä enemmän.

Ettiin raskausaikaaset legginsit pitkikis kalsariikseni, sai vetää melekeen leukahan asti, mikä tällääsellä selekä vaivaasella on enemmän, kuin sata jänista, ja eipähän kuulkaa pääse tippumahan työhousujen alla, ku tursuavat melekeen pairan kauluksesta pihalle, ja voi vaikka situa tissiliivihin kiinni.

Ensimmäänen pakkaasaamu viä meniki, ehtoolla mentihin navettahan lomittajan kans, ja siinä paskakolaa kätehen kattelles ruvettihin ihimettelehen, että mikä tää pitää sellaasta suihaavaa ääntä.

Kävely ruokintapöyrän päähän kertoo sen, että ensimmäänen juomakuppi oli antautunu pakkaasen kynsis, ja siitoli jäätyny joku liitin halaki. Sieltä lensi vettä laajaas suihkus pitkin ruokinta pöytää, ja veten määrästä päätellen oli lentäny hyvän aikaa. Viemäriin (joka muuten on tukos) oli sen verran, että lomittajan saappahan terä osa uppos kokonaan.

Siä kelluu aamulla jaetut appeet kourussansa, veten vallas menehen. Lehemät ihimetteli turvat vinos, ja se hiehoparka mikä seisoo kupin vieres, oli peruuttanu niin pitkälle, kun pääsi. Vaatii muuten muutaman perkeleen, ja välihin jääneet sormet, ja epäälyn, että mahtaako se hydrauliletku lyörä kiinni pitäjää leukahan, kun me epäputkimiehet sitä ruvettihin irti ruuvaahan ja uutta osaa sovittelehen.

Seuraavana ehtoona tulin navetalla, hyvin syöneenä, ja mietiin, että tänään en tee mitää ylimääräästä, kun lomittaj kehuu, että tuloo kauhian huonosti vettä raanasta. Ei siinäkää vaihees kellot kilikattanu, vaan tein viä jotaki turhan päiväästä. Orijuutin lomittaja paraan rupiahan jakahan apetta, ja lupasin mennä itte viehen hiehoolle nappulaa.

Sain pihaton oven auki, ja totesin, että lotajaa vähä turhan tutun kuuloosella äänellä.

En voinu, ku suu auki vaharata juottovasikooren karsinaa, ja yksilökarsina etua, siä oli toistakytä senttiä vettä, juottokarsinan kuppi päästi vettä oikohonsa, karsina oli muuttunu lähinnä Laksonperän rantolettoa muistuttavaksi suoksi, ja kiitin onniani, että kaato näytti olevan melekoonen, toisehen päähän oli jääny kuiva saareken, mihinä 7 vasikkaa vahtas mua viattoman näköösenä.

Tarvitti soittaa jo Laksoki apuhun. Arvakkaa kiittelikö se mua, kun sanoon, että talaven rankkasateet on saapunu meirän pihattohonki ja sun tarvis kultaseni hakia ensimmääseksi lietevaunu, että saataas enimmät vetet pois karsinasta.

Siinä ne miehet ehtoon lippas giantilla vettä ja turvetta, aamulla siivottunn pihaton paskakäytävälle, mistä se kelekottihin tunkiolle.

Syyksi tähän talavituluvahan palijastuu vasikooren ääretön uteliaasuus, olivat, pikku perkehelet, kaivanu seinäkupista ensi kannen irti, ja sitte irrottaneet koko uimurin, ja kuppi puski vettä tulehen tuutin täyreltä.