Sivut

torstai 26. toukokuuta 2016

Kesälairuun




Munamankelootihin siinä maanantain ehtoona lapsen kans järven ympäri, oli tämän perähikiän pikkukylän oma pyöräälykampanja ehtooo ja lapsi sinne halus äiteen kans lähtiä.

Veivattihin menehen tukat putkella ja praataaltihin niitä näitä siinä samalla, mitä ny kuuren vanhan kans tavatahan praatallakkaa. Jostaki tuli puheeksi, että mitä eskaris huomenna teherähän ja mitä kotona meinatahan teherä sillä aikaa, ku mukula on siä oppimas olemehan ihimisiksi.

Satuun siinä sanomahan, että teimme harijoottelijan kans eileen airat ja huomen aamulla Lakson mäellä kajahtaa ja lehemät pääsöö kesälaituumelle.

Siinä sitte sivulle vilikaasin vauhtini huumas, huomasin, että nyt leuka meinaa lapsella väpättää, ja suupielet kääntyä alaha päin. Aiva selevästi kyynelki koetti kimmeltää silimäkulumas. Kysyyn, että ”mikä ny on hätänä?”. ”Meinaat äiti lehemät laittaa pellolle, minoon eskaris ja minä haluaasin niin kovasti olla päästämäs niitä ensimmäästä kertaa tänä keväänä laituumelle”.

Olin hetken hilijaa, ajattelin oikeen, että toiselle se meirän joka keväänen ”riemu” on niin tärkiä asia, että sen etehen pitää oikeen poraata jos se jää näkemättä ja kokematta.

Jatkoon pyöräni polokemista ja sanoon, että eikähän ne siä eskaris pärijää päivän iliman suaki, jos se tuollaanen asia on, että ihan itkiä tarttoo.

Kyllä oli naama niinku halijennu nauris , kun sai nuo sanat kuulla, polokupyörän rattaasihin tuli uutta vauhtia ja polokemisehen puhtia. ”Herätä äiti sitte mut aamulla, kun päästät ne pihalle, etten vain nuku pommihin”.



Aamulla se tallusti lappuhaalarissaansa ja punaasis kumisaappahissansa hyvis aijoon navettahan, katteli ympärillensä ja orotti, että koska päästetätäh. Piti sanua muutaman kerran, että orota ny, niin lypsämme nämä viimeesetki eriksensä menijät, ettei innoossansa jo ensiimmäsiä irroottanu.

Siä se kuuren vanha nosteli harijoottelijan kans kettinkiä hahaloosta, päästi ne navetas olevat muutaman hiehotki irti innossaansa. Libero tallusti tyynesti niistä lehemien seas laituumelle, Myöhä pökättihin muiren hiehojen kans takamarkille ja Minttukaakao ei tajunnu lähtiä parresta mihinkää.

Siä se sitte patsasteli pellon reunas airan ääres kattelemas kättensä töitä, niinku paremmatki. Selosti äiteelle ja isällä, kuinka Yyterö lähti pihalle, ja kuinka se tallusti menehen ja kuinka kiltisti se osas olla, kun hän sen saatteli laituumelle.

Pienestä se lapsen onni on kiinni, lehemien pihalle pääsystä.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Tsemppihalit maatalourelle, ja vähä muillekki




Taas tuli luettua netin ihimeellisestä maailmasta, että Suomeen tuleville maahanmuuttajille oli luvattu 230 miljoonaa lisää rahaa, samas artikkelis kerrottihin, että maatalouren maharollinen, paino sanalla maharollinen, kriisipaketti otetahan mietintämyssyn alle syksyllä, jos keriitähän.

Siinä mietiin, tätä maailman menua, en vain omalta kantiltani, vaan kaikelta muultaki.

Uutiset on ollu sellaasia, että kaikesta leikatahan, perusterveyren huollosta, yksityysten lääkärien käytöstä lähtöö kelakorvaukset pois, näin esimerkiksi. Melekeen tekis mieli sanua, jollekki päättäjälle, että tuuppa asuhun tänne perähikiälle, mihinä et lääkärihin pääse, jos sullei oo pääkainalos, silloonki vain hätätapaukses, jos meet sanohon, että sen voi liimata varmahan heti-hep-liimalla, niin se ei ookkaa enää akuuttia.

Ihimisillä, muillaki ku mulla, on monenlaatusia vaivoja, joita pitääs päästä näyttähän niille tohtoriille, ja tää se ainut vaihtoehto tuppaa olehen yksityynen. Toisille se on oikiasti siitä rahasta jo nykki siä käynti kii.

Tai vaikka se hammaslääkäri, käyt siä vuosi tolokulla näyttämäs kipiää viisauren hammasta, aina saat antibioottikuurin. Sitte ku saat sen suustas lopulta pois, niin ne siitä viimeesestä kehuu, että se otetahan sitte, ku se rupiaa vaivaahan. Onko mua silloon maharolisesti vaivannu yhteensä 12 vuotta kaks hammasta?

Minoon ihimetelly täs, että mitenkä silloon jos kaikesta perusasiasta leikatahan on rahaa ”ylelllisyytehen”, eli auttaa viä jotaki muutaki kansanosaa, ku omaa, jolla jo kyllänsä menöö huonosti?

Mikä on se kurijuuren määrä, että se huomatahan täälä kotosuomes? Vaikuttaako se johonki, ketä se kiinnostaa.

Yhteeskuntasopimustaki ollahan väännetty ties kuinka kauan, lakkas uutiset sen suhteen kiinnostamasta johonaki vaihees, niin en enää tiä saiko ne jotaki sopua asiasta, vai vieläkö ”etsitään kaikkia tyydyttävää ratkaisua”. Sellaasta ratkaasua ei kuulkaa ookka, joka kaikkia tyyryttääs, oli kyse sitte vaikka mistä.

Käytetähän sellaasien asiooren päättäämisehen, kuin vaikka myyrähänkö kaupas kolomos kalijaa vai saako siä myyrä nelostaki, ja sitte siitä teherän helevetilliset lööpit. Ja toinen taho moittii samahan syssyhyn, että nyt koko Suomi kuoloo alkoholin väärin käyttöhön. Ei kuole, tavallinen tallaaja, joka ei sitä viinanperkelettä ylenmäärin käytä, ei sitä rupia räppäähänkää, ja ne jokka taas käyttää keittää vaikka itte maavelliä, tai juo tuulilasinpesunestettä.

Taas suurena navetta ajattelijana asiaa aamulla pohoriin, ja ajattelin sitäki, että se maatalouren alasajo näkyy kaikes muuski. Maajussi on niin saatanan tyhymä, että kun sillä menöö hyvin, se laittaa sen rahan kiertähän, ostaa vähä sitä ja tätä, rakentaa jotaki, tarvittoo kaikenmaailman palaveluja. Ei sijoota ulukomaasille pankkitiliille, eikä säästä sukanvartehen.

Jään taas orottelehen, että josko ne kuuluusat tukiaaset maksettaas, tällä kertaa luvatun mukahan, ens kuus.

Lähinnä enää vituttaa nuo päättäjien ”tsemppihalit maanviljelijöille, koettakaa jaksaa”.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Pienet pintahermot kiriällä




Meillä tuli meijeriltä muistutus oikeen kännykkähän, teirän rakkahat paskahännät soluttaa vähä liikaa tällä hetkellä. Siinä oikeen tunsin kuinka herkkutatti rupes työntähän vartta mun ottastani pihalle, vasta viime maanantaina mä perhana viä otin jokaasesta lehemästä solut aiheen kuniaksi, ja näytti sille, että ei siä mitää erikoosta oo.

Kaiken ruunas viä se, että sain bakteeri muistutuksenki sieltä. Se sai mun kyllä tarttumahan luurihin ja soittahan sinne pääkallopaikkalle, että solut myönnän, mutta nuo bakteerit ei sitte varmasti oo meirän.

Seuraavana aamuna, kun ensi taas oli perijantaina ottanu kaikista lehemistä ne kuuluusat solut. Osasta parihin kolomehen kertahanki, että varmasti uskoon, että tuoki sontakones tuos soluttaa nyt näin lujaa ja pari päivää sitte ei ollu mitää, oli aiva löntitöön ja varijootoon, kun heiluttelin erellisen kerran.

Lauantai aamuna työnsin konehia eressäni, lypsy oli erenny perhanan hitahasti muutenki, ku keikuttelin viäki sitä plättypannua. Orottaen ihimettä, että yön aikana olis hyvä haltiatar käyny taikasauvan kans meirän navetas ripottolemas lehemien päälle keiju pölyä, ja kaikki tulehrukset olis hävinny.

Verin viä kannua perässäni, tuntuu aiva, että käret venyy ja ryhti kääntyy kuuluusasta askareskumarasta kylykimyyryhyn. Ja silloon se tapahtuu.

Navetan klasille jääny, sinne Kumman jalakaa varte tuotu meijerin Elemukelemupaketti, johona on nuon 300 metriä sitä kelemua, ettei mikää pieni rulla, kehtas tippua niiren konehien avustamana sieltä klasilta. Tunsin aiva, kuinka hiusjuuria rupes kiukku kihelmöömähän.

Isäntä kehuu jäläkihin päin, naurua pirätellen, että näky oli ollu sen mielestä koominen.

Se oli havahtunu siihen, ku Lorettea vahtii, että kuuluu kauhia karijaasu ”Voi vittujen kevät, saatana!”. Sitte oli näkyny, ku minä nakkaan, voimieni tunnossa, oikeen kaksin käsin olan takaa sen helekkarin elemukelemurullan avoomesta ikkunusta pihalle. Tietysti tätä urheelusuoristusta ryyritettihin Seppo Rätymääsesti viä karijaasulla ”Meekkös siitä saatanan maanvaiva!”

Sanoo, että hänelle tuli mielehen joku retrorokkari joilla oli voimiessansa tunnos ja ehkä ny vähä muunki, ku vihan voimalla, nakella hotellin ikkonoosta televisioota pihalle. Se oli siä kattelu suu auki, koettanu hillitä ittensä, ku ei tienny tohtiiko ruveta hirnumahan äänehen vai onko paree pitää mölyt mahassansa.

Sitte se nauroo, että niin sä käännyttyy lykkäsit konehen lehemien välihin ja sanoot ”koettakaas ny nousta, lypsyn aika”. Aiva ku mitää ylimääräästä ei olis ikinä tapahtunukkaa.

Laksonperällä tapahtuu, siä voi olla lentäviä lautasia, tai kelemurullia.

Hain sen sieltä pihalta seuraavana päivänä, ja ajattelin teherä sen hautehen siihen Kumman kinttuhun.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Kevät kiima




Taas on tullu ”se” aika vuoresta, että miesten housun persustaa poltteloo päästä pellolle, ne tiiraa tietä ajaessansa, että mitä siä naapurin pellolla teherähän. Vihertääkö jo nurmi, onko tullu talavella jääpoltetetta, pääsikö viime syksynä vesivaivaamahan.

Meleko useen pitää sanua, että katto ny saatana välistä etehen päinki, äläkä vahtaa vain niitä perhanan peltoja kaiken aikaa, kyllä ne siä pysyy, mutta liikentehes on vähä vaihtelua enemmän niihin verrattuna.

Meilläki on potkittu Valmetin rengasta jo hyvän aikaa, kierretty ja kaarrettu. Pestihinki se, että olis oikeen mukava ensimmääsenä tärähyttää se kuivapaskatunkiohon akseliansa myören myörimähän ja näkis sitte oikeen sen työnstä tuloksen, ku tuuliklasihin asti roiskahtaas.

Kylyvökonesta on tuos puutarhan lairalla vahtaaltu sillä silimällä. Mietitty, että mitä sen kans tehtääs ja kuinka mahtava olis vähä uuremman aikaanen, sellaanen jolla vois vaikka suorakylyvöäki harrasta. Ja joka kevät se mies kuunteloo, ku mä sanon, että kyllä tuolla saa nua meirän peltoohin siemenet sotkettua, sai viime vuonnaki.

Välttiä se on kattellu, joskus sanonukki, että kääntöaurat olis kivat, nopeuttaas ja helopottaa kyntämistä. Minä naisenlogiikalla taas sitte tyrmään ajatuksen, että aurat ku aurat, kääntyä siä pellon pääs silti pitää. 

 

Kyllä mä kerran koetin fälttikauppaa teheräkki, meilloli silloon viä puimuri ja koetin sen vaihtaa Ylijäämätuoteella kääntöauroohin. Se kaatuu siihen, että se rantarosvon näköönen mies ei halunnu antaa mulle viä vähä rahaa vaihros siinä kaupas, sanoon, että pirä tunkkis.

Äestäki miehen tahtoo kevääsiin vähä teherä mieli, sanoo jo, että saako jonaki vuonna ostaa mulle sellaasen äitienpäivä lahajaksi. Tarkoottaasko se sitä, että sillä saisin äestää vain sitte minä koiran kans, eikä kukaa muu? Tulisko siitä Lakson ämmän pesiaalihomma, rytkytettääs Valmetilla menehen tyrät rytkyen, koira välistä vilikaasis mua syyttävästi, ku nokka kopsahtaa tuuliklasihin.

Tämä kevät on aikaa jolloon kaikki ne miehen hommat ja muut kuluminootuu siihen, että pellolle pitääs päästä, maata pitääs saara kääntää. Koetat sanua, että nyt pitää lehemä siirtää, niin ei tuu peltohommista mitää, ku aina pitää olla niitä sun lehemiäs siirtämäs.

Ei voi lähtiä päiväkaffelle, ku ei tuu peltohommista mitää.

Eileen ehtoolla lypsin kaikes rauhas ja tuo mies joka asuu meillä tuli sanohon, että lähtöö Lautalahan kyntähän. Siinä mietiin, ku kattoon se loittonevaa selekää, ku se latohon tallusti, että kuinkahan äijän käy järviranta pellolla.

Sain lypettyä ja kattoon, että ny lähti toinenki valmetti, uteliaasuurestani tunnettuna meniin kattohon, että mitä meillä tänään tapahtuu. Siä pellon reunalla seisuessani totesin, että tais olla tämän kevään komeen Ikkeläjärvisen maamiehen suorittama traktorin upotus.

Miehet ja niiren kevät kiima.