Sivut

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Suunnitelmia, suunnitelmien jäläkihin




Muston varmahan tulos vanha. Suunnittelen vaikka mitä, mielessäni oon niin reipas ja valamis kaikehen, perustelen asioota, että hyvin suunnniteltu on puoliksi tehty. Sitte tuloo se aika, ku tarttis saara jotaki valamihiksi.

Istut aloollaas, et oikeen tiä eres mistä aloottaskaa. Mietit, että mitenkä hitos tämänki asian toteuttaminen voiki olla näin työlästä, saara ittensä liikkeesehen ja aloottaa jostaki. Eres jostaki.

Tämän syksyn suuri tälläänen voi-mitä-tulikaa-luvattua on ne Sarka-messut ens vuoren aluus. Innostuun niin maan perhanasti asiasta, että tuonne me mulliemme kans suunnatahan.

Ilimootin ensi alakuhun kolome ja sitte ku muutaman päivän mietiin ja mukulanki mielipirettä kysyyn, että menöökö se taas jonku karvakaveriin kans kehähän, lisäsin määrän ahaneuksissani nelijähän. Että otan yhyren lehemän ja kolome hiehua.

No, nyt oon sitte asiaa miettiny.

Ja mun joukkueeni koostuu tällä hetkellä Ipanasta. Ja miksi siitä? Koska son vanha ”konkari”, osaa kävellä vastentahtoosesti riimupääs taluttajan peräs tarpehen vaaties vaikka puuhun. Vähä sen naamasta näköö, että pitää koko touhua aiva helakkarin typeränä, mutta suopuu lehemämääsesti ajatuksehen, ku muuten piretähän hyvänä.

No, ketäs ne muut on? Sitä täs on sitte kuulkaa pähkäältyki. Ja välillä tuun siihen tuloksehen, että miksei sitä Ipanaa voi monistaa vain, tai salavihkaa koettaa vierä luokkahan, ku luokkkahan. Väittääs, että hupsista saatana taisin ottaa värän mullin mukahani.

Se muiren mukahan ottaminen vaatiis sellaasta pientä rutistusta asian suhtehen, että tarttis koettaa opettaa niitä riimuhun. Jos ny ensi kokeelis, että löyränkö yhtää sellaasta uutta, joka saattaas sopetua asiahan suhtkohthelepolla, eikä kiskoos varomatoonta taluttajaa perässänsä, pressulla peitettyä pulukkaa.

Ipanan vasikka Napero on listalla numeroykkösenä, junnu-eläämeksi. Siiten tiä onko siitä' siihen, osoottautuuko samanlaaseksi Kyläkyyläksi, ku Muuntajaki, että vasikka tallustaa siä mihinä on sen mielestä kiinnostavia tapahtumia ja mukula seuraa peräs.

Sitte jos hätä isköö kätehen niin varmahan voi ottaa vanhan ryhymärämän, Minttukaakaon ja Muuttolinnun. Miinus puoli asias tosin on se, että Muuttolintu oli viime kesänä nimensä veroonen, ku erehryttihin sen kans harijoottelehen viimeesen kerran Muurikkia varte. Sen kiinni saaminen kesti kauemman, kun navetasta pihalle tuleminen.

Minttukaakao näyttää tällä hetkellä karvaasella makkaralle. Son pitkä ja paksu, ku mäyräkoira, onneksi jalakoja sentäs on vähä enee.

Viikot hupenoo yllättävän uhkaavasti ja ainut mitä tuloo aikaaseksi, on hirviästi ajatuksia asian suhtehen. Tuntuu, että kären jälijet ja ylimääräänen kävely navetalla on vain lisääntyny, valamista ei taharo tulla.

Ehkä mä viä yllätän itteniki, joku päivä...

perjantai 11. marraskuuta 2016

Terveesiä Ylelle



Kyllä minä taas niin mieleni pahootin, kun oon seurannu täs Ylen uutisoontia maatalouresta. Varsinki sen kertomia totuuksia, mitä ne on ”asiantuntijoolta” käyny viä oikeen varmistamas, että näin kuulkaa on.

Siinä kuuntelin aamulypsyllä, ku isäntä mulle äänehen luki tuolilla istuen artikkelia lehemän pirosta. Meirän yleensä niin rauhallinen isäntäki rupes oikeen keräähän kierroksia ittehensä asiasta, ensi sitä vää nauratti, mutta hetken päästä rupes jo savu nousehen korvista. Ja se piti mulle palopuheen asiasta asiantuntijat, ja sanoo, että olisivat kysyny sitte joltaki meijerin erustajalta, Mtk:lta tai vaikka oikiasti lehemän nähäneheltä niitä asioota.

Kyllä muaki hymyylytti, ku kyseesen artikkelis kerrottihin, että Luomumaito keräällähän tiloolta vain kerran viikos, kun sitä tuotetahan niin harvoolla seuruulla Suomes. Tuli siinä mieleheni, että mitenkähän on, että onkok niillä Luomumaito tiloolla sitte jotenki tehokkahee tankki tai jotaki, mihinä se maito säilyy sen koko viikon. Ei taharo tuo ”raakamaito” olla kauhian käyttökelpoosta, jos sitä viikon jääkaapiski pitää.

Saati, että olikahan tämän loihelausuman luonu asiantuntija yhtää ajatellu, että minkä kokoosia ne maitotankit mahtaas olla, jos se kerran viikos haettaas ja luomua tuottaa torella isojaki tiloja. Siinä kuulkaa saattaas tulla maitoauto, jos toinenki sitä maitua hakehen sitte, ku se kerääly päivä sattuus kohoralle.

Perinteesesti siinä jutus kerrottihin parsinavetta lehemistä ja kuinka ne on päästä kii betoniparres. No, onhan ne kii, mutta se kuvaus päästä kii antaa ymmärtää, että se lehemä on naulattu siitä ottikostansa kiinni seinähän, ja ainut paikka mikä siinä vähä liikkuu on häntä.

Etteivät ne liiku yhtää mihinkää ja kaikki maharollinen sosiaalinen elämä niiren välillä on estetty. Siinä mietiin sitäki, ku kattoon, että sattuu Jelena ihimimettelehn Gwendolinen ylitte, että mistäs tuo Jäähile on tuohon tullu ja samalla nuoli sen korvat. Vaikkei siinä mitää, ei munkaa mielestä toisen korvien nuoleminen olis kauhian sosiaalista toimintaa, pakon eres voisin sen suorittaa, mutten vapaaehtoosesti, korvavaikku maistuu pahalle.

Yhtenä julistuksena oli ja suurena totuutena oli, että kaikki Suomalaaset lehemät lopetetahan viiren vuoren varttunees iäs.

Kattelin siinä Älykköä, Yökköstä ja Yyteröä ja Almua ja koetin laskeskella, että koskahan ne olis pitäny oikeen sitte lopettaa, ku on tuota ikää jo kertyny vähä enee, ku se viis vuotta. Ja oonko teheny ny sitte jotaki väärin, ku en ookkaa lopettanu niitä silloon viiren vuoren paikkeella, vaan oon niiren antanu varttua vanhemmiksi. Missi tais olla 15 vuotta, ku sen maallinen vaellus tuli täytehen, eipä se enää kyllä kauhian ripiästiä vaeltanu, mutta sitkiästi pääsi etehen päin sillä tasaasemmallaki taharilla.

Mietiin siinä, että mahtaa ne satatonnaritki olla helevetillisiä maitotykkiä, ku saavat kolomeskaures sen määrän maitua kasahan, voitte ihan itte laskia palijoko pitää lehemästä tulla maitoa päivää ja vuotta kohti, jos se poikii kaharen vanhana ja kuoloo viiren vanhana. Vai onko ne satatonnarit sittekki vain satua?

Siinä ku Isäntä oli päässy tuon litaniansa loppuhun se oli niin kypsä, että otti kuulkaa puhelimen kourahansa (silloin 13 koon hanskat, että on muuten aika koura) ja soitti sinne Ylehen. Oli saanu jonku pampun puhelimen päähän ja oli avautunu aiheesta, että te pilikatte ja solovaatte laillista elinkeinua, mistä teiränki toimintahan niitä verovaroja kerätähän. Ja, että hommakaa sitte eres oikeen oikeelta asiantuntijoolta niitä lausuntoja ”totuuksihinne”.

Että näyttää se olevan se rauhallisemmanki maajussin mitta johonaki vaihees saavutettavis. Olin kerranki hilijaa ja annoon se paasata rauhas, yleensä minä hoiran sen, pienimmistäki asioosta, mutta ehkä tuo harvemmin tapahtuva on tehokkahampaa.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Mä joka päivä töitä teen...




Joopa joo, sille se välistä tuntuu, vaikka käytettävis onki kaikki 26 päivää vuosilomaa (sisältäen 3 pyhäpäivää) ja 120 tuntia maksullista lomaa (laskutetaan sitä mukaa mitä tilalle on merkattu paperiihintyöaika, ei niin, että tänään lomittajalla meni vain kuus, vaikka työaika on 8 tuntia).

Sitei voi ymmärtääkkä etukätehen kuinka se saattaa ruveta ihimismieltä riepomahan ajatus siitä, että nousen suurimpana osana työelämäni päivistä ylähä kello vähä yli viis, kömmin keittiöhän kaffia keittähän ja torkun siinä pöyräs jonku aikaa ennen, ku saan raahattua itteni navettahan.

Joka päivä on samat hommat, käyhän ne rutiinilla. Melekeen nukkuenki osaasit kolata parret ja lypsää lehemät, nakella kuivikesta ja lykkiä rehua, kuivitella ja teherä sellaasta perushommaa. Uuren vasikan juottaminen vähä vaatiis havahtumista ja vaivoottelua.

Joskus toivoos, että sitä oli jotaki vaihtelua siihen päivä rytmihin. Ettei tänään tarttiskaa mennä aikaasin aamusta, saisin mennä sitte vasta, ku oon päässy kunnolla hereelle. Nukkua vaikka seittemähän, jos ei niin yöllä nukuttanukkaa.

Teherä vain välttämättömimmät ja tulla välistä tupahan pällistelehen.

Käyrä vaikka ensi asioolla kirkolla, sitei muuten voi uskuakkaa, kuinka hankala on esimerkiksi vierä jotaki näyttehiä ittestänsä labrahan, ku ei kuulemma kotona saa kusta vaikka sinne purkkihin, ku se pitääs olla tuoresta mitä sinne toimitat, mutta oot siihen mennes käyny jo sata kertaa kusella, ku lopulta olisit siinä valamiures monen tunnin valaveella olon jäläkihin, että pääsisit sinne asioolles asti.

Ehtoosiin kaikki maharollinen toiminta on justihin silloon, ku pitääs taas mennä lypsylle.

Lapsien kaikki harrastukset alakaa kello viisi. Tänne sivukylille on ensi linija-auto ne justihin vähä ennen tuonu kotia koulusta, ekaluokkalaasetki, kauhialla kiirehellä koetat saara sen syötettyä ja juotettua ja läksyt tehtyä, että pääset navettahan. No, pääset sinne navettahan, niin sitte oliski jonku harrastuksen aika ja sieltä on jommankumman läherettävä kuskaahan. Kaikista hauskinta nuos useemmis harrastuksis on se, että ne kestää noin 45 minuuttia kerrallansa. Siä sitte istut autos ja orottelet, ku matka täältä sivukylältä sinne ”sivistyksekehtohon” kestää jo melekeen sen 45 minuuttia suuntahansa.

Sitte saakki mennä taas jatkamahan askartelemista.

Omista harrastuksista ei tartte eres haaveella. Käyn koiran kans lenkillä, jos viittin, ja kerkiän lehemien ulukoostamiselta. Tänäänki meinaan lykätä kantturat pellolle, niin siinä saanki varata sitte muutaman tunnin ylimääräästä aikaa askarehia varte. Ja jos lähtisinki lenkille, niin pääsisin varmahan justihin jokisuuhun, ku soitettaas, että lehemät on päättäny koettaa murtaa omatoimisesti ovet, että pääsis takaasin sisälle.

Että arvakkaa mistä syystä meille tänään saapuu setä kattomahan saisko meirän larosta tehtyä pienillä muutoksilla robottinavettaa? Josko se seuraavat 30 jälijellä olevaa työvuotta, tuntuus aamukaffipöyräs mukavammalle.