Sivut

maanantai 14. marraskuuta 2022

Elämää muksujen kans

 


 

Olin taas pari päivää oma sijaaseni, kun lomittajalle tuli menua, ja ketää ei ollu sijaaseksi. Mikäs siinä, kohta sinne lypsylle tarvittoo mennä harva se päivä, niin hyvä kai se on, että vähä käy etukätehen kuiva harijooteelemas, kuinka lypsy sujuu.

Täytyy kyllä sanua, että osaan varmahan viä dementootunehana mummonaki, vanhaakoris, lypsää. Kyllä se niin tuonne selekä ytimehen on iskostunu, kuinka homma sujuu, ja mitä siä navetas teherähän.


Mukulat oli tietysti aamuusin Lakson kans, kristillinen tasajako, minä teen aamutyö, ja Lakso saa nukkua kakarojen kans sen aikaa.


Ja minkä helekkarin takia ne mukulat nukkuuki sen isän kans, vaikka maailman tappihin asti? Kun ovat äiteen kans, niin ensimmäänen koettaa harve se aamu herätä ennen kuutta, sen saa juuri huijattua maito hörpyyllä, ja sillä, että kaivaa sen kainalahonsa ja kietoo peittohon, kuin pienen merimakkaran, ummistahan silimänsä viä reiluksi tunniksi.


Vanhee, joka muuten on hilijaanen mies, kun ei juuri puhu, kyselöö välillä keskellä yötäki äitiä, ja ottaa kärestä kii, ja sovittaa välillä sitä kättä poskensa alle, ja viälä kuuluu hiljaa, hyvin onnellisesti ”äiti”.


Näin ne yöt kuluu, kun itte niitten kans nukut (Laksohan kuorsaa kuin höyryveturi, tai sitte sen puhkuli puhaltaa suoraa naamahan tai niskahan, enkä voi nukkua sen kans),


Ja varsinki, kun sun tarvittoo navettahan, niin ne mukulat seurusteloo sun kans yölläki.

Vanhinki plätkii mua pienenä naamalla, että heräsin varmasti nelijän mais, ja sitte se kellon lähestyes kuutta, rupes nukkamahan, kuin tukki, kun mun piti nousta. Mutta olipa saanu pirettyä äiteetä heräällä muutaman tunnin, ja taannu takuu varman aamu vitutuksen, ja jäätävänä väsyn päiväksi.


Ja sama taito tuppaa olla nuolla nuoremmillaki, kieltämättä se valavominen on näin nelikymppisenä, kun nukkuu jo muutenki huonommin, helepompaa. Mutta aina se on yhtä ihanaa, kun tajuat, että taitaa herätyskello soira ennemmin, kun itte saa nukkua uurestansa.


Ja sitte, ku tuut navetasta, oot siä lypsäny, kolannu, kuivittanu, tuonu apetta, koettanu juottaa vasikoota ja pestä konehia ja saara niitä pesuhun, niin tää nukutahan viä lähes kymmeneltä aamupäivällä. Kun ollahan isän kans.


Mukulatki nousoo silimät ristis ja tukat pystys peitoosta, kun kuulevat, että käyt olohuonees hakemas pyyheliinaa, että saat suurimmat lehemän hajut nahkastas pois.

Tiät siinä vaihees, että ei tarvitte palijo päiväunista haavella, kun ne on nukutta jo aamulla.


No, onneksi ei kumminkaa tarvi niitä kiskua aamulla viireltä ylähä, ja koettaa lähtiä omaki tukka putkella, kirkonkylää kohti viemähän niitä, aijoos, hoitohon, ja sitte pitää kiirettä, että kerkiää hakehen ne aijoos viä takaasinki.


Tämä nyt tosin on yks vaihe vain elämäs, sitte, ku ne on teiniä, niin nukkuvat ehtooaskares aikahan asti hyvinki.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti