Seison
pellon reunalla, tuuli puhaltaa selijän takaa. Hyvä ku lakki pääs
pysyy, ruoho lainehtii tuulen mukana. Aitaa tarttis teherä, jatkan
seisomista, ja kattomista. Käänny takaasin kotua kohti, kai sen
toistekki ehtii.
Ei tuuli
vieny mukanansan emännän ajatuksia, tuonu mukanansa sitä parempaa
tuulta. Puhaltanu murheeta mäkehen, suoraa Pallonevalla asti, ja
siitä etehen päin. Sinne ne jäi kiertähän mielen syöveriihin,
vaivaamahan ajatuksia ja väsynyttä ruumista.
Sitä
toivoo siinä pellon reunalla seistessänsä, että huominen näyttääs
mukavammalle, ku kattoo sitä uuren kevään ja kesän satua. Mutta
ensimmääsenä tuli miekehen, että mistähän tämänki vuoren taas
saarahan rehu riittähän, ku tartti niin palijo kyntää
mulloksella, ettei mee pysyvihin nurmihin, varsinkaa vuokratut maat.
Syötetähänkö lehemille ens talavena mitä, kerätähänkö kuusen
hakoja, että saavat jostaki mahansa täytehen.
Teherähänkö
vilijat kaikki rehuksi, että ne jollaki saa hilijaaseksi, etteivät
näläkää huura. Varsinkaa, ku ei tuo nurmi näytä niin kauhiasti
kasvavan tällääses kituuses kevähäs, ainaases satehes, ja
justihin yli kymmenes astehes. Sanototahanko syksyllä, että
tyhyjästä on kuulkaa paha nyhyjästä ja turvat tukkohon, son siinä
mitä syörä on. Pahanojako syötän?
Saarahanko
niitäkää kerätty jos tämä sää jatkuu? Jääkö neki peltohon
ja keväällä koetetahan jollaki koholia kuivikkehiksi rapamaalta,
että uus heinä sieltä lähtis matkahan, jos ny sen ny eres sinne
jollaki saa tänä vuonna sotkettua.
Miksei
se tuuli vieny mukanansa raha huolia, ja muresta siitä koska sitä
vähäästä rahaa tuloo tilille. Miksei kellää oo meillä
valamihiksi tieros olevia maksupäiviä, että voisit joskus
suunnitella jotaki, aina voi niitä ylempi taho siirtää. Sanua,
että nyt on koko Suomi maksatus kiellos, ku me tarkastetahan, ja
sitte viä tarkastetahan tarkastajien työt. Maksa siinä, sovi
siinä.
Ja
sitäki mä ihimettelen, että tietotekniikan ja sähköösen
liikentehen aikana, rahan siirto toisesta pankista kestää vaikka
kuinka saatanan kauan. Tiät, että rahat on lähteny, mutta siä on
e on bitti avaruures, olemattomis ja saavuttamattomis. Orottelet ja
käyt syynäämäs, ei kuulkaa tullu meirän pankin tiliille
tänäänkää. Tuntuu käsittämättömältä sellaanenki.
Mietiin
viimeestä maitotili kuittiaki, taitaa se olla niinku lehti
kirijootti, että lypsäjän mielentila vaikuttaa lehemien
tuotoksihin. Senkö takia niillon maitohanat kii, ku lypsäjälläki
on vähä hanat kii, ja tappio mieliala. Vähentävätä ja
supistavat neki, ku kaikki muukki supistaa ja vähentää.
Siä ne
makaavat pyöriät kylijet heinästä eroottuen, viattomiahan ne on
siihen, että minä oon epäonnistuja, enkä saa asiiota runnaahan,
niinku tarttis. Makaavat, märehtivät ja nauttivat tuulesta.
Tuuloo
saretta. Vaihteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti