Vasikan orotusta pitkän kaavan mukahan

Sanko, pyyheliinoja, kalakkia, vetoremmit, jalakaremmit, kipulääkettä, Helunan herätystä, kannukones, lukemista, syömistä, juomista... Hyvät hermot, yövalovomisia. Eläänlääkärin suoranumero, oikeen kuumalinija.

Mitä meillä meinaa tapahtua?

No emännän kultamussukka, taloon paras lehemä, silimäterä, ylypeys, kruunaamatoon kuningatar, Ruttu-mummu on teheny utaretta ja poikimapäivä lähestyy. Siemennyskalenteri näyttää, että 17.6 olis se päivä, milloon on, niinku ihimiselläki päivät täynä. Ja siihen täytyy emännän ja isännän varautua.

Varmahan me muutetahan, tai isäntä, muuttaa navetalla asuhun silloon, ku rupiaa näyttähän, että mummalla on SE hetki käsillä. Nykki me koetetahan vaharata sitä jo silimä kovana, että onko mitää merkkiä siihen suuntahankaa, että meinaas vaikka poikia ennemmin.

Tiiratahan sen tallustamista pellolle ja pois, kävelöökö hyvin. Näyttääkö sille, että olsi hirastunu entisestänsä. Minkä takia se kävelöö nuon? Miksi se ny pystähyy tuohon seisohon ja näyttää nuon miettivälle? Onkahan sillä jotaki tuntemuksia sen suhteen, että vasikka vaihtaa asentua, tai onko sen muuten vain huono olla?

Pellollaki pitää jo käyrä, eres kerran päiväs häirittemäs sen elämää ja vahtaamas airan vieres, että mihinä se ny on. Makaako se mahansa vieres, vaiko syö. Miksi se makaa, miksei se oo syömäs niinku moni muu? No minkä takia se ny seisoo tua, eikä oo makaamas niinku muut? Onko sillä joku huonosti, pitääskähän mennä kattomahan, että tarttisko se mua sinne, eres seuraksi.

Kävelet pellolle, lehemä kääntää päätänsä, kattoo sua pitkähän. Mitähän säki ny tänne tukit, häirittehen mun lehemäälyäni. Ekkö tierä, että tälläästä ne lehemät teköö kaiken päivää, on ja märehtii, syö ja makaa. Omaa tahtiansa, eikä sellaasta mikä sun mielestä on hyvä.

Kääntyy hitahasti, lähtöö askeltahan arvokkahasti etehen päin. Vauhti ei päätä huimaa, mutta matka taittuu hyvin tasaasen tappavasti, ja nelijä jalakaa kulijettaa sitä nautaa päättävääsesti etehen päin, et kiinni taharo saara, ku pitkäs heinäs paarustat sen peräs menehen.

Pirätät puuskuttahan huonua kuntuas, lehemäki pirättää. Seisoo siinä iliman mitää kiirusta, aiva ku ajattelis, että katto ny, mulla mitää hätää oo. Luovutat koko homman ja läheret takaasin pellon reunalla. Sinne se Ruttu körmähtää vattansa vierehen maata, ku pääsöö tunkeelijasta erohon.

Ja seuraavana päivän jatkuu sama toiminta, huolestunu emäntä ja huoletoon lehemä toistavat näytelmänsä.

Paniikkiia pukkaa lehemän poikimisen johorosta. Melekeen on sille jo hautajaaset piretty pienesmieles, 13 vuotta on lypsylehemälle aika kova ikä.

Mutta murehrinko näitä, ei se lehemäkää murehri, ja sillon sentäs isoo pää.