Mitäs
ne maalaasjuntit teköö niillä lomillansa? Ensinnäki kesän viikot
pitää muuten aika hyvis aijjoon tajuta varata, että saa pitää
silloon, ku kattoo parahaksi, tai saa lomittajaa yleensäkkää.
Pakkaa vähä olehen niin, että kaikki kotielääntilalliset
piittaas pitää heinäkuus muutaman päivän vapaata.
Olin
vähä jäläki junas, ku keväällä keksiin, että lehemälliset
lähtöö lehemiä kattohon Joensuun Farmarihin, että mitäs sitä
ny sen kummempaa lomaa tarttoo.
Huhtikuulla
tierustelin sitte, että oliskahan maharollista, että Lakson
pariskunta olis heinäkuun ensimmääsen viikon vapaalla. Melekeen
riemusta kilijuun, ku sain saman tien puhelun aikana tietää kuka
meillä lomittaaki, elikkäs anoppi.
Eipä
siinä me suunnattihin Farmarin, niin sanotulla Pornokaapilla (ja
mitä nimiä sille matkaaluautolle sillä reissulla keksittihinkää,
siirtohöyläämä, Uretaani Nussimo, Nussisuuli, omatahan vissihin
likaanen mielikuvitus). Mukahan tungettihin kakara ja koiraki.
Ku
lopulta halaki suomen ajettua saatihin päämme kallistettua siä
tyynyhyn ,ja hyvin unen päästä kiinni,soi puhelin. Ensi piti
tihirata, että mitä kello on, ja sitte, että kuka helevetti tähän
aikahan soittaa. Ja mitähän asiaa sillä mahtaa olla.
Sain
jotenki isännän hereelle, että vastaa son sun. Siä oli naapurin
Heikki joka ilimootti meille iloosen uutisen. Mullit oli Ikkeläjärves
karaannu, ja osa tallusteli niiren kukkapenkis. Luulen, että
Heikkiki hieraasi vähä päälakiansa, ku isäntä sanoo, että me
ei ny voira auttaa, ku ollahan Joensuus. Tai voirahan, mutta ei ihan
olla akuutiinpahan hätähän paikalla. Että soita äiteelle.
Siinä
me se sitte jatkettehin lonkan vetämistä, ku naapuri ja anoppi oli
tallustanu yön hämäryyres mettäautoteitä pitkin ja ettiny Herra
Sonnia ja sen 16 morsianta. Olivat löytyny muutaman kilometrin
päästä tarkastelemasta toisen naapurin nevatien päätä.
Kiltisti
tullehen nappula sangoon peräs, ku elefantit jonos takaasi
käälyhynsä.
Meirän
loma meni kuulkaa oikeen hyvin, kattottihin näyttelyytä ja
poltettihin hartiamme, lapsi osallistuu junior handler-kilipaaluuhun
ja oli onnellisesti viimeneen.
Ja
naapurin jahtas koko viikon niitä mullia, ne manas ne varmahan
alimpahan helevettihin ja toivoovat nautojen kuolevan sukupuuttohon,
että saisivat nukkua eres yhren yön rauhas. Niitoli haettu vähä
jokaasen tien varresta, mikä kiertotiestä ristes muualle.
Kaukaasemmakki kylälääse oli tähän toimitahan joutunu
osallistumahan, ku olivat ohi ajanu.
Kotia
tulles käytihin kattomas heti, pienen perhe riiran säestämänä,
näitä karkulaasia. Silloon ajattelin, että ny asia varmahan
ratkes, ku isännän velipoika tuli päätänsä pyöritellen
airalta. Joku, en muuten ollu minä, oli kietonu jousiveräjän
yhyren puupaalun ympäri, hukkas sen kautta virrat koko airasta
maahan, ja avas uteliahille nautaeläämille tien vapautehen.
Taitaa
pitää anua seuraavaa lomaa naapuriiltaki, että mitähän ovat
mieltä, taitavat suostua korkeentansa talavi viikkoohin, ettei oo yhtää lehemää ulukoostettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti