Pakkaasen puremaa

Sitä on sitte piisannu, toisellekki jalaalle, pakkaasta nimittäin. Kuka olis uskonu, että sen tätä ereltänehen vesi ja kurakelin, joka vaikeutti jo autolla ajuaki tuos kylätiellä, johtotärhi rämpii mahaansa myören muras ja ylämäkihin tartti ottaa luistonesto pois, että pääsi matelehen ylähä, saapuus sitte kunnon pakkaaset.

En ny enää suoraa Suomeksi sanuen muista koska ne alakas, mutta ihan on piisannu omihin ja naapurin tarpeesihin asti.

Ja mikä yllättävintä siiton ollu jo jonki verran haittaaki. Muullaki lailla, että vituttaa aina aamulla kattua sinne mittarihin ja toreta, että kyllä lähemmäs kolomiakymmentä kolokutteloo taas, että villahousu keli.

Siinä sitte venkoolet sen sumppikuppis kans, ja koetat keksiä sata hyvää tekosyytä millä viivästyttää sitä navettahan menua. Aiva ku se jotaki auttaas, sinne on vain mentävä, vaikka kuinka varpahat palelis matkalla, ku verät vain kusiluistimet jalakahan, ku muuta et viitti. Etkä takkia tai pipuakaa viitti laittaa, ku kohta pitää riisua ja vaihtaa vaattehet.

Navetalla kaivelet kaikki maharolliset vaattehet naftaliinista, on kuulkaa sellaaset bermuudat mikkä saa kiskua kainaloohin asti, pitkät kalsarit ja sitte löysin viä toisekk pitkät kalsarit. On lyhkä hiasta, puuvilla paitaa, fleese paitaa, toppaliiviä, toppatakinki kaivoon jemmasta, että voin vetääsen ku meen pihalla käymäs. On pipua ja tuubihuivia, villasukkia saapassukkien päälle verettynä.

Meet latohon, niin saappahan pohojat on samantien sellaaset kloperot, että tuntuu, ettet laittanukkaa kenkiä jalakahas, siirotki vahingos laurat. Klopsottelet menehen siä, klops klops. Sormia paleloo, ku eihän sitä ny voi kunnon rukkasia laittaa, ku sitte ei saa mistää kii, asentajan hanskat on aiva hyvät.

Käyt tökkimäs navetan kuppia, kattomas ettei ne oo vetäny jäähän. Perseesehen vetää kaikista housuusta ja haalariista huolimatta ilimastoonti luukuusta. Nenä valuu.

Pihatto pitääs siivota, tavallisesti 15 minuutis hoituvahan paskakäytävän tyhyjäyksehen menöö aikaa pari tuntia, ku isäntä muoruuttaa Valmettia ja koettaa saara kauhan kärkiä tungettua sinne sorkkien tiivihiksi polokemahan turve-olokisotkuhun, jonka pakkaanen on kiitettävästi kivettäny betonihin kii. Oikeen kylymälllä ei oo ovia turhia avaaltu.

Eileen ehtoolla Varmo oli koettanu jäätyä latohon, siinä sitä oltaas oltuki. 4 tuhatta kilua apetta kottikärryyllä lipattavaksi. Siinoli kuulemma vaarittu jo jonkinlaasta järkeelyä, että oli saanu sen sulaksi ja toimintahan.

Käskin teherä hiehoollekki apetta, ihan vain sillä, että niiren paalit nuon kuivan kesän jälijiltä on aika kamia. Senku oot sinne pyörälle ensi raahannu ja tarikolla iskeny niin on kuuluna vain PING, ja oot itte väpättäny siä tarikon pääs. Pitäny hetken orotella ja koettaa uurestansa. Ollu vähä sellaanen olo, että ”hän mursi myökyn ja totesi tästei tuu mitää”. 

 

Ja kuinka ollakkaa perinteesesti joku vesiputki on vetäny jäähän ja osa mulliista on sitte niin sanuaksemme käsijuotolla, tosin meillon siä vanha tankki ja maitohuoneesta päästetähän lämpööset vetet pari kertaa päiväs. Mutta siihen verrettanu, että homma vois mennä iliman vaivootttelua, niin vituttaahan se. Rauhallisempaaki ihimistä. Tällääsellä pakkaasella ei oo aiva saatu sitä sulaksi, kukaa ei oo tarijennu sen ääres seistä lämmittimen kans ja puhallelle. Jäi miehiltä kerranki yks reikä huomaamatta ja navetan puolelta siiloon putki jääs. Tosin yläkerran vessaki on jääs, että surenko näitä.

Terveesiä talaven ihimemaasta.