Laksoperän Nakuranta

Taas on tullu se aika vuoresta, vai sanoosko talavesta, että akka rupiaa kärsihin niin sanuaksemme pahasti ”klipperoosista”. Eli mitä tämä mahtaa tarkoottaa? No sitä, että perinteesesti meirän kantturat on joka vuosi eres kerran karvattu.

Ja nyt se on tähän aikahan vuoresta, kun on sellaanen iili, että solis pakko teherä, mieluuten torella nopiasti, mutta aiva se ei pakkaa mennä niin, ku ajattelis, sekää.

Ensimmääsenä tietysti kunian nauttia tästä hommasta saa vanhat mammat, ne on jo iän tuomalla kokemuksella osallistunu operaatiohon monena vuotena ennenki. Ne osaa ottaa siitä kaiken ilon ja nautinnon irti.

Ne tietää jo siinä vaihees, ku rupian sitä akkukonestani käynnistelehen, että nyt saattaa käyrä niin, että karvat lähtöö ja sen päälle viä harijatahan ja krapsutetahan kaikki lehemän omistamat kuopat puhtahiksi turpehesta ja hilsehestä, kaikesta pölystä mikä sinne karvan juurehen kertyy yllättävän äkkiäki.

Meet konehen kans sinne välihin ja sovitat sitä ensi hännän ronttohon. Se voiki olla yllättävän vaikiaa, ku monta kertaa se häntä rupiaa siinä vaihees vispaahan ja kiemurtahan ku käärmes, takapuoli hyllyy eres takaasin, oikeen vois sanua, että se vatkaa niinku paharahallaki tanssijalla puolelta toiselle.

Päätä sovitetahan ensi vähä ylähä päin tanahan, se heiluu kans puolelta toiselle. Suu massuttaa ja kieli lipoo.

Parahat aiva nukahtaa, ku karvaat mahan alustaa, kylykiä, selekää ja koko lehemää. Pää riipahtaa nojaahan jotaki vaste, turpa painaa juomakupin reunahan, tai sorkkapallihin, silimät lupsahtaaa. Melekeen vois orottaa, että kohta rupiaa kuorsaus kuulumahan ja kuola valumahan suusta.

Parahan nauttii utarehien karvaamisestaki niin, että nostavat sen puolen jalakaa sivulle ylähä, että varmasti pääsöö karvattikonehella vetelehen sieltä ja täälät, joka paikasta.

Osa osallistuu nyppimällä haalarin perustaa ja nuolemalla selekää. Oot aiva märkä lehemän kuolasta, kun saat kylijen valamihiksi.

Kaikki siitei niin nauti, eikä siinä karvakonehes ny niin kauhian kaunis ääni oo, sitä ne eniten moittii, ku se rupiaa lähestyhyn päätä ja korvia. Auttaaskahan jos niillekki laittaa Pelttoorit päähän?

Ja itte lehemän karvaaja, son yltä päältä karvas ja pölys. Hansat kasvaa karvaa ja sormista löytyy kipeetä paikkaja, lähempi tutkikiskelu osottaa yleensä, että siinä on lehemänkarva pystys ja sitä saa sitte koettaa kaivella pinsetiillä ja hampahilla irti, että saisit pistelyn loppuhun.

Karvoja löytyy korvista, aluushousuusta ja tissiliivikki on niinku jostaki karvaasesta materiaalista teheryt, ja pistelevät.

Nenästä juoksoo mustaa räkää, niin palijo, ku viittiit ja kerkiät ikinä vain niistä. Että nyt voiski kysyä, että mikä siinä hommas sitte nin kivaa on, että siihen on se pompes joka vuosi?

Se lehemä, ja se, että se nauttii siitä. Niiren silooset kylijet jokka palijastuu sieltä kaiken karvan alta.

Aamulla taas, jatkuu harijootukset. Saatan luovuttaa karvakonesta vähä isännällekki, että seki saa osansa urakasta.