Se pääsi
sitte yllättähän emännän täs toissa yönä. Heräsin siihen,
että maha on niin saatanan kipiä, aiva ku joku olis kompressorilla
ja ilimalla sen täyttäny ääriänsä myören täytehen.
Melekeen
pelekäsin, että rähäjährän, ku koetin vessahan luovia siinä
yön pimeyres. Siinä ku sovitat toista päätä pytylle ja koetat
samalla kaivaa vessan nurkasta roskista kätehen, että voit sen
toisenki siinä sopevasti ja suuremmitta sotkuutta tyhyjentää
samalla, pilikahti mielehen, että muutaman tunnin päästä pitääs
olla navetas.
Siinähän
se loppu yö aika kivasti meniki, tyhyjennysharijootuksis.
Sitte ku
kello plinaji, olin ku nukkunehen rukous, ja melekeen vois sanua,
että paska maistuu suuski.
Kävin
pökkimäs isäntää, että mee keittähän kaffia ja kunto on tämä,
että mä en sitä tartte. Että mitäs ny teherähän, lipajuttaa
niin perkeleesti, että onkahan musta mihinkää tänä aamuna siä
navetalla.
Ei siinä
mitää, ukkokulta meni aloottahan ja soitti sitte, että nyt on
kuule rakas paskattini siinä tällis, että tuu lypsähän. No minä
kömmiin peristä ylähä, vähältä tuntuu sille, että kuumettaki
oli. Koetin eres kaakaota juora, että pääsisin jotenki käyntihin.
Siäku
kävelin ja kyykiin, tuskan hiki pukkas ottalle. Hikoolin ku sika.
Hieman heikotti kyykistellä ja pyllistellä siä lehemien välis.
Toivoon samalla, ettei tarvi oikeen nopeeta liikkehiä teherä, ettei
herpaantuminen hellitä ja jouru menehen housupyykille.
Kyllä
mä siinä taas ajattelin, että ah, mikä ammatti. Ei voinu soittaa
pomolle, että oon ny täs tällis, enkä tuu töihin, ekkä sä
varmahan haluakkaa mua sinne töihin pöpöjäni levittähän. Itte
oli mentävä. Kiittelin luojaani, että navetalla on vessa mihinkä
saa mennä jos tarve vaatii. Loorihin viä kyllä oksentaa, mutta
jotenki se kaikkian vaattehien alaha riipiminen ja siihen
pyllistäminen tuntuu ajatuksena aika vastenmieliseltä. Varmahan
osuus justihin naapurin Unto käymähän navetalla hakemas jotaki
lehemän lääkettä.
Aamu
askarehista ku selevisin kömmiin soffalla maata, siinä se mun
päiväni sitte meniki, levätes ja nukkues, että pääsin ehtoolla
vähä paremmilla voimilla työmaalleni.
Sen
verran olin sitte paremmas kunnos, että siirrettihin isännän kans
parit mullit parempihin paikkoohin ja suunnitelthin ottavamme
Metsätähti navetan puolelle siemennettäväksi.
Eiku
leuka rintaa kohti ja päin uusia sattumuksia.
Tämän
te varmahan halusitteki tietää, oikeen tieron muruja tieron
nälkääsille. Tulipa taas ammatin varijopuolet koettua oma kohtaasesti.
Aivan loistava kirjotus :D Vett silmis nauran... Vaikka vakava asiahan tuo ainaki sillon ku on päällä.
VastaaPoistaTuo on kyl ihan totta, ettei sinne navettaan/sikalaan kukaan muu mene jossei itte mee.
VastaaPoistaViime keväällä meillä oli kans oikein sattumuksia, kun apoivanhemmat sekä minä oltii kaikki paskataudissa ja oma ukko oli ainoa kynnelle kykenevä. Hän sitte koko päivän ajo sianpaskaa peltoon vaikka tais ittekki kuumeessa olla. Sillon taidettiin sikalas vain välttämätön tehdä, kun kaikilla oli niin jeesuksen hyvä olo. Nykyään se vähän jo naurattaa, vaikka sillon ei yhtään kun koko talossa vaan yks vessa ja muut joutuu odottelee ulkopuolella paska housussa :'D