Eu-koulutuksen satua

Uusinta tietoa suurista Eu-tuista, niistä joita kaikki karehtii ja haluaas ittellensä, ja jokka liihoottaa meirän pankki tiliä niin, että uusia pitää perustaa, kun yhyrelle ei rahaa maharu niin palijua, kun mitä niitä tuloo.

Tämän kuun lopus kuulemma ylemmät tahot keskusteloo niiren maksatuksesta, taitaa olla kyse siitä, että mitenkä kerromme nuolle tyhymille, että mitää ei maksetakkaa. Varsinki, kun asias on sellaanen pikku takaraja, että jos kesäkuun loppuhun mennes ei rahat oo siirtyny vilijelijälle, niin Eu perii ne takaasin ittelleen, niitei sitte sen jäläkiin enää maksella mihinkää.

Siinähän sitte voimme orotella, ja kuvitella, että ne saarahan siihen parempahan käyttöhän, jaetahan kaupan kassalta ruuan mukana kuluttajille, tehtihin se viimeenen halapuustus asiahn suhteen.

Vai voisko sen rahan käyttää yhteesihin Suomen maatalouren hautajaasihin? Vähä niinku se Traktorimarssi,koko vilijelijä porukka yhtehen samahan tilahan ja tummat puvut päälle, ja seppelehet kourahan, veisatahan virsiä,itkiä tirahutetahan ja lähärehtähän kotia.

Unohretahan koko juttu, niinku sitä ny muukki vainajat aijan saatos painuu sinne muistin perukoolle ja syöveriihin.

Voirahanko sillekki vierä johonki muistopaasi? Kirjottaa muistokirijootus paikallis lehtehen, muistamme kaivaten?

Kaipaako sitä eres kukaa? Minä en ainakaa, se kaikki tunteen palo mitä tähän on käytetty, on muuttanu muotuansa inhoksi, kyllästymiseksi, turhautumiseksi, pettymyksiksi ja rikotuksi terveyreksi.

Mitä tästä sain? Tyhyjän lompsan, pahan mielen, ja ajatuksen, että miksi teherä mitää, kun ne muutki jokka ei tee, pärijää kyllä, valtio pitää huolen omistansa, varsinki niistä jokka ei tee mitää, muita se muistaa laskuulla, veroolla, ja päähän taputuksilla, tyhyjillä lupauksilla ja puheella joka on täynä pelekkää sana helinää.

Tänäänki taas kävi eläänlääkäri lehemää hoitamas, seuraavalla kerralla kun joku sairastaa ammun sen suosista.