Kulkusten vienoa kilinää

Melekeen vois kuvitella, että on hieman ennen aikaanen joulu saapunu Laksonperälle, kun navetas vain kulukuset kilikkaa syntyvillä vasikoolla.

Tänä aamuna oli se mun kauan orottamani Ihime poikinut, orotin sitä niinku kuuta nousevaa, sormet, varpahat ja kaikki maharolliset ruumin osat mikkä vain saa, ristis, että tulis se kauan kaivattu lehemävasikka siitä.

Iloossani menin airan vierehen kattomahan, ku vasikka kiersi emäänsä, tietysti tieron haluusena ihimisenä rupesin tiiraahan sen uuren eläjän takajalakojen välihin, että onko siä ylimäärääsiä pussukkoja vai onko ihan siloonen jalakojen väli.

Ja kuinka ollakkaa, kassithan siä heilahteli sitä mukaa, ku vasikka taapersi pitkin karsinaa menehen ja ettii emästänsä sitä paikkaa mistä se maito tuloo pihalle.

Oikeen vähältä vois sanua, että tunsin oloni pettyneeksi. 

 

Tänä vuonna on syntyny, tähän mennes, 15 sonnivasikkaa ja 7 lehemävasikkaa. Että repisinkö siitä sitte huumoria ittelleni. Tähän positiiviseksi asiaksi pitää mainita se, että liharotuuset on tajunnu olla sonnia, eikä niitä lehemääsiä, että asias on joku hyväki puoli tällä hetkellä. Mutta eikähän ne senki asian kerkiä muuttamahan vuoren aikana justihin toisinpäin.

Ja minkä takia justihin ne lehemät joista kaikkista eniten orotat niitä lehemien klaania erustavaa eläjää, on sitte justihin niitä sonnia? Miksei niiren vasikat oo sonnia, jokka ny voi ihan hyvillä mielin teherä sen lehemävasikan, mutta maailma ei kaaru siihen jos tulooki sen sonni?

Ihimeestäkään ei oo nyt kolomannen poikimisen jäläkihin, kun Kumma, ja Kumman elo näyttää vähä sille, että se ei valitettavasti jatku, jos ei mun vauvanvaippalla tehty jodikääre rupia vaikuttahan sen jalakahan.

Jokayö varmahan päkertää lehemävasikan maailmahan, varsinkin, ku päätiin, että tänä vuonna se siirtyy lihasiemennykseksi, kun ei esittäny mitää valtavia ensikkokaurellansa. Samoon Lorette teki lehemävasikan, kun senki ura jatkuu, ainaki näin alakuhun, lihasonnin morsmaikkuna. Tosin oon tyytyväänen tällä hetkellä, että sain eres sen Naneten koristahan lehemävasikkojeni harvaa joukkoa.

Täytyy vissihin koettaa vilijellä seksattua siementä, mutta lehemillä on ollu niin kummallisia kiimoja viime aikoona, ettei tee niitäkää mieli tuhulata turhuutehen.

Ei kohoren koskaa, toisin vuosin niitä lehemävasikkoja on tullu ovista ja ikkunoosta, paitis alootus vuotena, tuli 4 joista yks kuoli ja yks oliki, ilimeesesti merkinnööstä huolimatta, alakuusin lihasonnista. Huomasimme sen sitte ku se poiki ensimmääsen kerran, niin piirteet tuli viä vähä paremmin esille.

Seuraavaa syntyjää ja poikimista orotelles.