Vuosihuollon tarvesta

Meilläki vois olla sellaanen vuosihuolto niinku lypsykonehilla ja muilla vermehillä. Tuntuu välistä, ku täs on tuota julukisen terveyrenhuollon tilaa ja toimintaa seurannu, että se sama eläänlääkäri joka meillä käy navetas, vois aiva pätevästä teherä senki.

Se tuntoo jo meirän mielenliikkehet melekeen kengän asennostaki, että tuulooko tänään etelästä vai pohojoosesta, onko hyvä vai huono päivä. Onko paree mennä vain suosista harijoottelijan kans pihattohon naurahan isäntä parin riitelylle, ku ei voi paikalla ruveta naurahan, ettei yllytä hulluja.

Se vois vähä kiikoottaa lampulla korvasta valua, ja toreta, että tyhyjää on täynä. Sen se ny varmahan tietääki, eikai me ny muuten lehemiä pirettääs ja niitä hoirettaas parahan (välistä tuntuu, että pahimman) taitomme mukahan.

Kattoos suuhun ja silimähän. Taitaas tietää jo siitä, että tarttooko tuo lähettää suoraa sinne kuuluusalla Törnävän mäelle vähä laatahan akkuja muullaki ku auringon valolla ja työn teolla, että tekis taas hyvää nähärä muitaki ku vasikkoja, lehemiä ja omaa perhettä.

On se välistä antanukki yleespäteviä ohojeeta ihimistenki vaivoohin. Eikä oo pitkä aikakaa.

Lääkittihin Ivankaa siilos ja apupoika Antero piti kalakki pullua ylähällä. Rupes sanohon, että on vähä tuo peukalo erikoonen ja kipiä ja ny pistelöö koko kättä. Siinä sivus, ku kuunteli lehemän pumppua, vetääsi toisella kärellä hieman apupoijan hiaa alaha, ja sanoo, että ny kuule äkkiä terveyskeskusta kohti. Ja sanot viä, että päästävä on, sulla pukkaa veren myrkytystä päälle.

Naurettihin me siinä tietysti, ku kattottihin ku takavalot hävis kivistön kurvihin, ja me jatkettihin lehemän lääkittemistä, että samallahan sen olis voinu täs lääkitä kans. 

 

Minkä takia sille eläänlääkärille onki heleppoo puhua, ku sille ihimislääkärille, ku sinne meet. Istut tuppi suuna siinä tuolilla, ja toivot, että ei ny niin tarttis sanua mitää. Vähättelet vä vaivojas heleposti, ei täs ny niin mitää. Vähä vain särköö ja jomottaa, enkä ny oikiastansa saa yöllä nukuttuakkaa, ku särköö, mutta aina voi nukkua päiväunet...

Isäntä pääsöö vähä suurempahan vuosihuoltohon, saa nähärä kuinka tämä kesä klaaratahan. Tarttoo emännänki keriitä traktorin pukille lypsyjen välis. Mietiin jo, että pitääskö joku ottaa kylyvämähänki, että mitenkä me Maken kans keriitähän kaikki.

Kai seki menöö omalla painollansa, teherähän mitä keriitähän. Ja muu saa olla. Onneksi sataa eres vettä, että ei tartte mennä pellolle, voi maata laiskana tuvas ja olla vain.

Airat kutsuus ja fältit huutaa Valmetin peräs, äeski tarttis ettiä eres esille, ehtii ne huomennaki.