Sivut

torstai 9. maaliskuuta 2017

Lehemän kaltaanen märehtijä




Sitä on kohta kymmenen vuotta puurrettu omas navetas, välistä tuntuu, että se kymmenen vuotta on heitetty täysin hukkahan. Että elämä ei tuo etehen enää muuta, ku uusia pettymyksiä, etton päässy unotahan, sen mistä silloon aikanansa haaveli ja nauttii.

Suunniteli tekevänsä, sen loppumattoman uskon ittehensä ja toisehen, siihen, että jokaanen päivä on uus maharollisuus ja alaku. Ja että jokaases päiväs on jotaki hyvää, uutta opittavaa.

Nykyänsä monesti tuntuu, että meinaa mennä kontillensa ja lakata yrittämästä niinku se kanttura liukkahalla pellolla. Tekis mieli heittää kintut levällensä ja orottaa, että kyllä joku tuloo mun tästä hilaahan traktorin kauhahan ja kiikuttahan suojahan, peittelehen peitoolla ja silittähän korvan takaa ja sanohon, että kyllä se siitä.

Toisinansa tuntuu, että tämä työ ja se hilijaasten kumppanien kans navetas työskenteleminen on teheny ittestäki hyvin vähä sanaasen. Sitä on tullu omalta osaltansa märehtijäksi, mutta toisinki se nauta, joka märehtii rehujansa, se lypsäjä märehtii omia murehiansa, kuulemiansa uutisia, tulevia huomisia ja niiren mukanansa tuomia muutoksia.

Välistä tuntuu, että olis paree, ku tukkiis omanki turpansa täytehen rehua ja purekselis sitä, eikä liikaa ajattelis maailman murehia. Heittääs pötköllensä partehen ja sulukis silimänsä ja näkis unta, niinku se nauta. Huulet lepettaas ja silimäluomet räpsyys, jalaat vähä nykiis, uneksiis tulevista kesistä, auringon paistehesta ja kuulahasta ilimasta.

Mutta koska on vain tyhymä ihiminen, eikä oo luotu siihen nautamaasehen elämisehen, kykyhyn olla murehtimatta tulevaa ja huomista, niin tahtoo ne lypsyt siä lehemien välis mennä mietties kaikkia turhaa.

Toisinansa toivoos, että joku ymmärtääs suaki ja sun sanattomuuttas samallalailla, ku se hoitaja niitä nautojansa, näkis silimän liikkeestä, korvien asennosta, turvan vipatuksesta, onko sun hyvä vai huono. Mutta ihiminen ei oo niin kykenevä näkehen asioota toisistansa, ku nauroostansa.

Minä ja mun lehemäni, samanlaasia, märepalan pureskelijoota, toinen vain saa nielaastua ne ja suollettua paskaksi, toinen jauhaa samaa palaa kauemmin, hyvä ku ei verä sitä välistä väärähän kurkkuhunsa ja tukehru siihen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti