Virastoelämää

Meillä isäntä siinä luokkas ensi polovensa, siinon vissihin kierukka vika, niinku vanhas Lämpötulen Srtokeris. Tai niin ne epääli terveyskeskukses.

Sai kuulkaa kerrasta, melekeen, lähettehen Seinäjoelle keskussairaalahan jatkotutkimuksihin. Soittivakki kohta, ku lähete oli menny perille, että nyt saat tulla sitte parin päivän päästä näyttähän, että amputoorahanko koko koipi pois vai riittääkö vain varaosat.

Olin jo innoossani, että nyt kuulkaa kerranki päästähän liukkahasti liikkeelle. Eikähän erellisenä päivänä se rupia sanohon, että on kylymä, ehtoolla, ku tuun askarehilta se valittaa, että lapahan sattuu saatanasti. Sanoon siinä, että soita sinne terveyskeskuksehen, että minä oon lehemänlypsäjä, en mikää sairaanhoitaja.

Ottivat samantien vastahan ja sieltä suoraa Seinäjoelle keuhkokuumees.

Siinä sitte sain lomatoimistolle toimitettua anomuksen, että mies tarvittoo sairaslomaa, että onnistuuko mun hoitaa se asia, ku meillä on tehty aikanansa Melan vaatima valtuutus, että saarahan hoitaa toistemme asioota. Onnistuu, seuraavana ehtoona oli lomittaja pihas.

Sitte lupasin toimittaa ne kuuluusat ”paperit” eli sairaslomatoristuksen.

Se onki kuulkaa vekkuli paperi, kun saat sairaslomaa lääkäriltä, sitte haet Melasta tai Kelasta päätöstä, että ookko eres oikeutettu saamahan sairaslomaa ja näin ollen lomitusta sairasloman nimis vaiko lomitusta 35 euroa tunti.

Tänään selasin niitä erellisiä sairasloman päätöksiä mitä oli tullu postilootahan ripakopallinen.

Siä oli yks mulle Melalta ” olemme todenneet, että 15.1 alkaen selkänne ei voi olla enää kipeä 15.12 tapahtuneesta tapaturmasta lehmän kanssa” ”tästä eteen päin sairaspäiväraha anomuksenne on hylätty ja voit siirtää ne käsiteltäväksi muihin laitoksiin” tämänki päätöksen tuleminen siis kesti melekeen 4 kuukautta.

Tuskan hikiä pukkas pintahan, kun ajattelin, että lomituksen tuntihinta saattaa melekeen kolomin kertaastua siitä, mitä sen oletettihin olevan.

Kävelin niiltä jaloolta Kelahan viemähän tätä kyseestä päätöstä, koska Mela ei toimita mitää paperia sähköösesti tai muutenkaa sieltä etehen päin, vaikka kyllä kyselevät kyseesisttä laitoksista, sairaaloosta ja sieltä Kelaltaki meirän tietoja omihin tarpeesihinsa.

Siä me sitte Kelan tärin kans ihimeteltihin asiaa. Kattottihin, että hakemukset on siä ollu jo sisällä, mutta asias on orotettu tätä Melan päätöstä, minkä jäläkehen Kela voi päättää, että oonko mä mitenkää oikeutettu mihinkää.

Mikä mielenkiintoosinta mun mielestä asias on, että näitten päätösten pienoonen viivästyminen aiheuttaa myös sen, että lomatoimistot ei saa laskutettua yrittäjiä lomitustunnistaa, koska ne pitää toimittaa sinnekki ensimmääsestä päivästä alakaen.

Oman asiani sain jotenki taas nytkähtähän, mutta isännän paperit oli kaikki merkinnällä ”Emme voi tietää, että oletko saanut päivärahaa jostain muusta laitoksesta”. Ja niiren kans on käytä niitä täyttämäs siä Kelas ja Melas, että olis varmahan ruksit oikees paikoos.

Ihimeteltihin siinä sen henkilön kans, joka hoitaa meillä suurimman osan paperitöistä, että mitenkä perkelees tämä voi mennä näin. Kukaa ei tiä mitä paperia sinne pitää toimitta, kukaa ei osaa neuvoa onko ne paperit oikeen täytettyjä, kukaa ei oo vastuus mistää, paitsi siinä itte. Mistää ei saa ketää puhelimella kii, tai jos saa, niin se ei tiä mitää ja vetuaa ties mihinkä pykälihin, että ei voi kertua.

Eipä oo erellisinä vuosina ollu tälläästä ongelmaa, että joka helevetin hakemus tuloo bumerangina takaasin tekstillä ” et ole oikeutettu sairaspäivärahaan”, vaikka välistä on maattu sairaalas operootavana.

Tosin istuu siä Kelas yks setä, joka oli orottanu, että saa asumistuki päätöksen. Oli orottanu jo 2,5 kuukautta. Mietiin siinä, että mahtaako saara häärön ennemmin, ku tarvittemansa tuen.

Nämä on varmahan ne kuuluusat byrokratian purkutalkoot ja hyvinvointiyhteeskunnan hengennostatus talkoot. Kaikki voi hyvin, kun ei vain sairastu tai jouru työttömäksi.