Muston ruvennu
tämän vuoren aikana tuntumahan, että meirän navetan koos pitävä
voima on saratus. Se , että lehemät kuuloo tasaasen tappavaa
kiroolua, kunnon syrämmen pohojasta tulevaa saratusta.
Joku kauhisteli,
että ei navetas saa huutaa ja lehemille kiroolla. Sanoon, ettei mun
tarvikkaa huuta, mutta ku kuulet toisesta päästä navettaa sen
helekkarillisen kilikkehen, kun vaikka joku hiehon purrikka heiluttaa
kinttujansa, konehet kilikattaa, kun sen tahtihin, niinku ne
kuuluusat konnevitsan kirkonkellot. Kerran vähä korotat ääntäs
ja sanot ”Perkele” hyvin painokkahasti.
Jos tämä ei
kerrasta auta, niin sitte siihen voi lisätä ”oonny perkele
kunnolla”, yleensä se auttaa eres sen verran, että ne konehet
pysyy siä tissis kii, kilike kuuluu, mutta lypsy sujuu.
Nyt mä oon tämän
kaiken maailman sairasteluni kans tuskaallu solujen kans, tai
pikemminki lomittaja paraat on joutunu tuskaalehen, kun ne hyppii ja
pomppii ja kaikki soluttaa ja eileen soluttomat soluttaa tänään
kaikkien muittenki puolesta.
Laksoki jo sanoo,
että sun tarttis eres käyrä kerran päiväs huutamas navetan
ovelta, että on se Perkeleen kumma, kun ei osata olla lehemiksi ja
olla soluttamatta.
Viime pätkällä
minkä kerkesin navetas olla uhkaalin niitä, että jos ei perkele
soluttaminen lopu, niin soitan Ossille. Oli tehokasta, tipahti
satahan tuhantehen pelekästään sillä.
Välistä tarttoo
sarattaa ittellensäkki, että ootsä niin perkelehen tyhymä, kun et
tuotakaa tajunnu itte, ja miks perkelees teit nuon, etkä niinku
oikiasti olis pitäny. Ja kaikkista tehokkahinta on käyrä huutamas
pikku-valmetin ovelta varomattomalle Laksolle ”laita perkele se
puhelin pois ja tuu käymäs navetas”. Se tosin tippuu melekeen
siitä ilimaistuumelta sinne traktorin laattialle, puhelin pomppii
käsis hetken ennen ku se tajuaa, ettei se ollukkaa maailma joka
kaatuu niskahan, vaan pahan sisuunen akka.
Välistä epäälen,
että lehemä paraatki kuvitteloo, että niitten nimes on se perkele,
Ippuperkele, Kissankelloperkele. Ja Laksoperkele.
Täytyys opettaa se
oikianmoonen saratus toisillekki, niin mua ei tarvittaas siä navetas
enää mihinkää, eres sarattahan. Vaikka rupiaa tuntuhun, että se
on kohta ainut asia mitä mä siä saan kipeene paikkooni tehtyä,
kirottua kipeetä polovia, käsiä, ja pomppivaa pumppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti