Sivut

perjantai 15. joulukuuta 2017

Saratuksen jumalaanen voima



Muston ruvennu tämän vuoren aikana tuntumahan, että meirän navetan koos pitävä voima on saratus. Se , että lehemät kuuloo tasaasen tappavaa kiroolua, kunnon syrämmen pohojasta tulevaa saratusta.

Joku kauhisteli, että ei navetas saa huutaa ja lehemille kiroolla. Sanoon, ettei mun tarvikkaa huuta, mutta ku kuulet toisesta päästä navettaa sen helekkarillisen kilikkehen, kun vaikka joku hiehon purrikka heiluttaa kinttujansa, konehet kilikattaa, kun sen tahtihin, niinku ne kuuluusat konnevitsan kirkonkellot. Kerran vähä korotat ääntäs ja sanot ”Perkele” hyvin painokkahasti.

Jos tämä ei kerrasta auta, niin sitte siihen voi lisätä ”oonny perkele kunnolla”, yleensä se auttaa eres sen verran, että ne konehet pysyy siä tissis kii, kilike kuuluu, mutta lypsy sujuu.

Nyt mä oon tämän kaiken maailman sairasteluni kans tuskaallu solujen kans, tai pikemminki lomittaja paraat on joutunu tuskaalehen, kun ne hyppii ja pomppii ja kaikki soluttaa ja eileen soluttomat soluttaa tänään kaikkien muittenki puolesta.

Laksoki jo sanoo, että sun tarttis eres käyrä kerran päiväs huutamas navetan ovelta, että on se Perkeleen kumma, kun ei osata olla lehemiksi ja olla soluttamatta.

Viime pätkällä minkä kerkesin navetas olla uhkaalin niitä, että jos ei perkele soluttaminen lopu, niin soitan Ossille. Oli tehokasta, tipahti satahan tuhantehen pelekästään sillä.

Välistä tarttoo sarattaa ittellensäkki, että ootsä niin perkelehen tyhymä, kun et tuotakaa tajunnu itte, ja miks perkelees teit nuon, etkä niinku oikiasti olis pitäny. Ja kaikkista tehokkahinta on käyrä huutamas pikku-valmetin ovelta varomattomalle Laksolle ”laita perkele se puhelin pois ja tuu käymäs navetas”. Se tosin tippuu melekeen siitä ilimaistuumelta sinne traktorin laattialle, puhelin pomppii käsis hetken ennen ku se tajuaa, ettei se ollukkaa maailma joka kaatuu niskahan, vaan pahan sisuunen akka.

Välistä epäälen, että lehemä paraatki kuvitteloo, että niitten nimes on se perkele, Ippuperkele, Kissankelloperkele. Ja Laksoperkele.

Täytyys opettaa se oikianmoonen saratus toisillekki, niin mua ei tarvittaas siä navetas enää mihinkää, eres sarattahan. Vaikka rupiaa tuntuhun, että se on kohta ainut asia mitä mä siä saan kipeene paikkooni tehtyä, kirottua kipeetä polovia, käsiä, ja pomppivaa pumppua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti