Ei olis
uskonu, kun viime vuonna valitettihin, että sataa aina, ja
kieltämättä pikkaasen pani kyllä miettihin, että mistä
saatanasta sitä vettä piisaski. Jos taivahalla näkyyki
jonkinmoonen piliven lonka, niin sieltä rojahti vettä vähintänsä
20 milliä puoles tunnis.
Kummisaappahat
ja sukelluspuku olis ollu parashat työvaattehet ikinä, tai
kahaluusaappahat välistä pelekästänsä pihan ylittämisehen.
Kukkapenkin hukkuu viime kesänä, kun ei se maakaa määräänsä
enempää imeny millää, heinätki kärsii jo märkyyrestä,
vilijoosta ei viitti palijo puhuakkaa, niitten takia ollahan kärsitty
koko vuosi lehemien kans aiva tarpeeksi, kun ottivat ittehensä
hometta jo pystys olles ja siitäpä ne siirtyy sopevasti
ruuansulatus kanavaa pitkin kantturoohin ja lopun voiki sitte vain
arvata. Homemyrkyyllä kyllä saa lehemä hengiltä, ekkä eres tajua
mikä sen tuli.
No tänä
kesänä ollahan site kärsitty täysin toisenlaasesta sääilimiöstä.
Aurinko
on räköttäny pilivettömältä taivahalta täyreltä terältä
melekeen siitä asti, ku lumet suli maasta. Toiset niin nauttii siitä
helteestä, mutta lehemät ei ainakaa.
Ne on
parahas tapaukses maata läähättäny kaiksi löytämissänsä ojis
pitkäs rivis, sitä on oikeen pitäny käyrä ihimettelemäs mitenkä
yhtehen kuraojahan, johona viä on vähä vettä pohojalla virrannu,
voiki olla niin palijo ja sopuusasti kantturoja, yhtenä
lehemänauhana.
Koettenehet
ettiä pienintäki varijua, yhyren puun alle mahtuu uskomaton määrä
lehemiä, kun seisoo perseet siä auringos ja työntää sen
tietokonehen sinne varijohon, tiä sitte mahtooko niitten aivotki
ylikuumeta.
Ei ne
tyhymiäkää oo, kun Lakso kävi korijaamas lairun altahan liitintä,
joka suihas vettä ja jonka virkistäväs suihkus aina muutama lehemä
kävi vilivoottelemas, niin olivat käyny nakkaamas koko altahan
helevettihin. Napero oli seisonu sen monen metrin pääs olevan
altahan vieres sen näköösenä, että en se minä ollu, kun isäntä
oli ihimeltelly, että miksi tuo kippo on tuola. Oli vähä isoo
suihku sillä kertaa.
Ja koska
moinen toiminta sai aikahan siinä kuivas maas, joka oli niin kuivaa,
ettei juuri vettä imeny, kauhian kuralammikon, niin kantturathan löi
siihen mutahan maata. Olihan ne näky, kun niitä tuli navattahan,
siinä oli oikeen kieritty, niinku siat, valuuvat päästä
utareesehen kuraa, kummaltaki puolen lehemää.
Ehtoopäivisin
ne liikkuu, kun täit tervas, joten päätettihin, taas kerran, että
nyt lairunnetahan yöllä. Ehtoolla ne sai melekeen kantaa sinne
pihalle, kun ei nyt oo meirän pihalle meno aika, vaan navetas makuu
aika, Kanervaki tuli, ku bumerangi koko aijan ovelle takaasin ja minä
tuuppasin samaa matkaa pihalle. Seuraavana aamuna ne oliki sitte aiva
varmoja, että meirän on kaikki laitettu umpehen koko kesäksi, ja
yhtää vapaaehtoosta lypsettävää ei ollu veräjällä vartomas,
että pääsiskö tupahan.
Siinä,
ku hiki pääs niitä toista tuntia haet sieltä pellolta, mihinkä
koettivat rontit palata aina uurestansa ja uurestansa, teki mieli
jättääkki ne sinne. Aamusta sai kiskua jo sortsit päällensä,
hiki vain puski kiukkuusen lehemän noutajanki nahkahan ja pait
liimaantuu ihohon ja aluushousuusta olis saanu vettä vääntää jo
seittämältä aamulla.
Yhtenä
ehtoona meni hermot viimeesen kerran, kun naapurin isäntä sai sen
meirän isännän viime kesääsen heräteostoksen, elikkä
tuulettimen pyörihin omahan navettahansa, ja meillä ei kuulemma
millä olis onnistunu, ja minä ja lehemät huiskittihin kärpääsiä
, minä käsin, lehemät päällä ja hännällä, ja kummakki hikos,
kun pienet siat. Kilijuun siinä, etten lypsä enää ikinä, jos ei
kohta oo letti pyörimäs. Seuraavana päivänä oli.
Voin
kertua, että ei oo mairon määrällä juhulittu, ku kantturojen
energia on menny läähättämisehen, kärpäästen ja paarmojen
huiskimisehen ja olemisen sietämättömähän keveytehen. Eivät
juuri oo jaksanu syörä navetas, eikä pellolla, navetas on eres
varijua joka paikas, ruoka ja vesi suoraa naaman alla.
Ei
sovittaas kummatkaa, minä ja mun lehemät, etelän asukkahiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti