Sivut

lauantai 11. elokuuta 2018

Hiki laiskan syöres, vilu töitä teheres




Ei olis uskonu, kun viime vuonna valitettihin, että sataa aina, ja kieltämättä pikkaasen pani kyllä miettihin, että mistä saatanasta sitä vettä piisaski. Jos taivahalla näkyyki jonkinmoonen piliven lonka, niin sieltä rojahti vettä vähintänsä 20 milliä puoles tunnis.

Kummisaappahat ja sukelluspuku olis ollu parashat työvaattehet ikinä, tai kahaluusaappahat välistä pelekästänsä pihan ylittämisehen. Kukkapenkin hukkuu viime kesänä, kun ei se maakaa määräänsä enempää imeny millää, heinätki kärsii jo märkyyrestä, vilijoosta ei viitti palijo puhuakkaa, niitten takia ollahan kärsitty koko vuosi lehemien kans aiva tarpeeksi, kun ottivat ittehensä hometta jo pystys olles ja siitäpä ne siirtyy sopevasti ruuansulatus kanavaa pitkin kantturoohin ja lopun voiki sitte vain arvata. Homemyrkyyllä kyllä saa lehemä hengiltä, ekkä eres tajua mikä sen tuli.

No tänä kesänä ollahan site kärsitty täysin toisenlaasesta sääilimiöstä.

Aurinko on räköttäny pilivettömältä taivahalta täyreltä terältä melekeen siitä asti, ku lumet suli maasta. Toiset niin nauttii siitä helteestä, mutta lehemät ei ainakaa.

Ne on parahas tapaukses maata läähättäny kaiksi löytämissänsä ojis pitkäs rivis, sitä on oikeen pitäny käyrä ihimettelemäs mitenkä yhtehen kuraojahan, johona viä on vähä vettä pohojalla virrannu, voiki olla niin palijo ja sopuusasti kantturoja, yhtenä lehemänauhana.

Koettenehet ettiä pienintäki varijua, yhyren puun alle mahtuu uskomaton määrä lehemiä, kun seisoo perseet siä auringos ja työntää sen tietokonehen sinne varijohon, tiä sitte mahtooko niitten aivotki ylikuumeta.

Ei ne tyhymiäkää oo, kun Lakso kävi korijaamas lairun altahan liitintä, joka suihas vettä ja jonka virkistäväs suihkus aina muutama lehemä kävi vilivoottelemas, niin olivat käyny nakkaamas koko altahan helevettihin. Napero oli seisonu sen monen metrin pääs olevan altahan vieres sen näköösenä, että en se minä ollu, kun isäntä oli ihimeltelly, että miksi tuo kippo on tuola. Oli vähä isoo suihku sillä kertaa.

Ja koska moinen toiminta sai aikahan siinä kuivas maas, joka oli niin kuivaa, ettei juuri vettä imeny, kauhian kuralammikon, niin kantturathan löi siihen mutahan maata. Olihan ne näky, kun niitä tuli navattahan, siinä oli oikeen kieritty, niinku siat, valuuvat päästä utareesehen kuraa, kummaltaki puolen lehemää.



Ehtoopäivisin ne liikkuu, kun täit tervas, joten päätettihin, taas kerran, että nyt lairunnetahan yöllä. Ehtoolla ne sai melekeen kantaa sinne pihalle, kun ei nyt oo meirän pihalle meno aika, vaan navetas makuu aika, Kanervaki tuli, ku bumerangi koko aijan ovelle takaasin ja minä tuuppasin samaa matkaa pihalle. Seuraavana aamuna ne oliki sitte aiva varmoja, että meirän on kaikki laitettu umpehen koko kesäksi, ja yhtää vapaaehtoosta lypsettävää ei ollu veräjällä vartomas, että pääsiskö tupahan.

Siinä, ku hiki pääs niitä toista tuntia haet sieltä pellolta, mihinkä koettivat rontit palata aina uurestansa ja uurestansa, teki mieli jättääkki ne sinne. Aamusta sai kiskua jo sortsit päällensä, hiki vain puski kiukkuusen lehemän noutajanki nahkahan ja pait liimaantuu ihohon ja aluushousuusta olis saanu vettä vääntää jo seittämältä aamulla.

Yhtenä ehtoona meni hermot viimeesen kerran, kun naapurin isäntä sai sen meirän isännän viime kesääsen heräteostoksen, elikkä tuulettimen pyörihin omahan navettahansa, ja meillä ei kuulemma millä olis onnistunu, ja minä ja lehemät huiskittihin kärpääsiä , minä käsin, lehemät päällä ja hännällä, ja kummakki hikos, kun pienet siat. Kilijuun siinä, etten lypsä enää ikinä, jos ei kohta oo letti pyörimäs. Seuraavana päivänä oli.

Voin kertua, että ei oo mairon määrällä juhulittu, ku kantturojen energia on menny läähättämisehen, kärpäästen ja paarmojen huiskimisehen ja olemisen sietämättömähän keveytehen. Eivät juuri oo jaksanu syörä navetas, eikä pellolla, navetas on eres varijua joka paikas, ruoka ja vesi suoraa naaman alla.

Ei sovittaas kummatkaa, minä ja mun lehemät, etelän asukkahiksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti