Mitä me oikeen teherähän siä navetalla? Kas siinä vasta pulma. Välillä kyllä ittestäki tuntuu, että ei oikeen mitää, että aika meni tuhuraamises.
Aamulla sinne tarvis suunnistaa, varsinki maitoauto aamuna, puoli kuureksi, ehkä täs syksyn ja talaven mittahan täytyy viäki aikaastaa, elikkä viireksi. Laskin siinä, että 64 lehemää tarvis saara lypsettyä 54 lehemän parsinavetas, vaatii pientä vaihtotoimintaa.
Alootamma aamumma sillä, että tarkastetahan silimät ristis onko lypsykone varmasti pessy ittensä, ettei oo mikää häiriötila lyöny päälle. Sitte voiki laittaa navetan puolelle valot (tai on siä yöllä yövalot), ja toivottaa Rouville hyvää huomenta. Sieltä ne vahtaa meitä parsistansa, riippuen vähä mitä kello on, joko sen näköösinä, että "jaa viittiitte sitte tulla", tai "sammuta ne valot, ottaa silimihin". Lehemä on hyvin kellon orja, se oppii kyllä siihen pilikun tarkkahan toimintahan äkkiä ja ilimottaa siitte jos yhtenä päivänä ei niin ollukkaa.
Sen takia meillon vähä liukuvat aikataulut.
Sitte siivotahan ja vaihretanhan niin sanoaksemme lehemien "lakanat". Nakatahan kuivikkeet alle. Lypsää pitää jos kovaa puoli seittemän mais, että ehtis siihen maitoauto aamun yhyreksähän, milloonka se saapuu. Tai siis tankki ehtis jäähryttää. Joksus sitte keitetähän maitoauton kulijettejalle kaffetta, ku ei mennykkä aiva pukehen ja on viä vähä kesken. Tai jos oikeen on ollu menemättä putkehen, niin soitetahan sille, että tyhyjää meirän tankki ensi, niin mä lypsän vasta sitte.
Lykkäällähän rehut etehen, tai vaihretahan kokonansa. Kesällä rouvat kirmaa lypsyn jälkihin pihalle, ja talvelllaki muutaman kerran viikos.
Viime talavena vain oli niin märkää, että oli pakko lopettaa helemikuulla ulukoolutus, ettei tullu ajovälin tulehrusta. Vaikka kivahan niitten touhuja oli siä kattella.
Voin tosin kertoa, että Ruttu 12 vee, ei tajunnu sitä talavella pihalle menemisen autuutta, jos päästit sen ensimmääsinä, niin se tuli takaasin, eikä sitä saanu enää kirvehelläkää pihalle. Soli vissihin sitte sen mielestä jotenki kauhiaa.
Minä hoiran lypsytouhut, isäntä ruokinna, pääosin, ny vähä vaihtuu, ku työntekijä tuli, mäki kurvaalen varmolla ja valmetilla niinku pareekki. Yhyres koetetan nuoriso kattoa, vaikkei ne meirän kattomisesta ny palijo piittaa, kunhan on maha täynä ruokaa, tarvittaes maitoa ja kuiviketta alla, niin näyttävät parahiten viihtyvä kaltaastensa seuras.
Ja ajatelkaa, joka päivä samat touhut, kaks kertaa päiväs. Tälläänen yksinkertaaseekki seleviytyy niistä, muorostuu niin hyvät rutiinit, että meleekeen silimät kii osaa ne jo.
Osaaskahan sitä teherä enää muuta? Ryhtyyskö karijanhoitajaksi jollekki, jos tästä pitääs lähtiä. Osaasko olla vierahalla viä töis yleensäkkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti