Meillä
on lehemä, jolla on kauhian kaunis lempinimi. Son Rouva Raato. Eihän
nimi lehemää pahenna. Se sai sen siitä, kun poikii viime vuonna
ennen juhannusta, lykkäs tämän toiminnan ja sunnuntain kuniaksi
kohtunsa pihalle.
Se
tungettihin sinne eläänlääkärin ja puolen kylän avastuksella
takaasin, vähä sellaasella asentehella, että kattotahan kuinka
käy. Oli sen verran pihalla, ku lehemän kohtu vain olla voi. Eikä
eläänlääkäri antanu mitää takehia toipumiselle, ompeli römpsän
umepehen ja toivotti hyvää jatkua.
Sitä
siihen päälle viä kalakittihin parit kerrat ja yhyren kerran
tilasin viä tohtorin sen letkuttahan, että saatihin Rouva
elevytettyä lypsävien kirijoohin.
Varsinaasen
lempinimen se sai sitte lopulta siitä, että se ”hieman”
tuoksahti kesä kuumalla, ne ompelehet takapuoles haisi, se sisälle
tungettu kohtu vähä haisi, valutti sellaasta ehenan färistä
talamaa tulehen. Siinä voi sanua, että koko lehemä haisi Raarolle.
Meirän
lapsi viä aamuusin tapas tulla navettahan ”äiti autan sua ajahan
lehemät pihalle”. Eevi hitahana otuksena oli viimeenen joka lähti
liikkeelle, ja lapsi kovana lehemä ihimisenä lähti tallustahan se
peräs. Lapsi vain on helekkarin herkkä kaikilla hajuulle, joten
voitte kuvitella, ku se kyökkii kävellessänsä sen Eevin peräs
käytävää pitkin mehehen ”Yööök” vain kuulua, ja meitä,
hyviä vanhempia, nauratti.
No,
tämä kohorun ulos tulo sai aikahan sen, että Eevillä oli hieman
sellaasta ylimääräästä tavaraa siä kohorun sisällä, kun olis
siemennysten aika tullu. Sitä lääkittihin siihen, että saataas
kohtu tyhyjäksi.
Sitte
ku saatihin tyhyjäys operaatio hoirettua, tiinehtyminen takkus
muuten. Mutta ku Rouva on niin kiltti lehemä, niin sitähän sitte
uskosta on yritetty.
Rouva
tykkää raaputuksista, sen kääntää isoon päänsä (son oikiasti
isoo) tarkastelleksensa lypsäjän toimintaa, ja vähä siinä
toivos, että saa sinne korvien välihin muutaman kunnon
kyhynytyksen.
Palatessani
sairaslomalta, siivosin pöytää Rouvan erestä, yhtäkkiä se
käännähti muhun päin, työnsi päänsä liki ja siinä me ämmät
sitte seisottihin hyvän hetken tervehtimäs toisiamme. Lomittaja
nauroo, että lehemä ilime oli ”Hei, säki oot tullu takaasi”.
Itte
ropeerasin Rouvaa pari viikkua sitte, ja löysin tiineyren, mutta
valitettavasti viime viikon tarkastukses oli alakio karannu ja Rouva
tyhyjä. Kyllä mä vähä niin arvelinki, ku erellis viikonlopun
lomittajat sanoo, että hieho aitauksesta oli tullu yks hieho
heittämällä ylitte ja hypänny suoraa ”sen ruskian lehemän
selekähän”. Siinä rivis ny vain sattuu olehen muutama muuki
ruskia lehemä, niin tajusin vähä myöhään kuka tämä ruskia
lehemä on.
No
nyt sitte päästähän taas tähän järkevähän ajatteluhun. Rouva
Raato on poikinu reilu vuosi sitte, sillei oo enää hirmusti maitua.
Mutta se on lypsäny viimeesen 12 kuukauren aikana 12 tuhatta kilua
maitoa, ja on kauhian mukava lehemä. Elikkä mitä teköö Lakson
emäntä? Suunnitteloo siementävänsä kerran, ja jos uusii niin
vien sen sonnin kans laituumelle, elikkä laitan umpehen melekeen
vuoreksi.
Koskahan
sitä oppiis, että joskus tarttis ajatella talourellisemmin? Rouva
Raaron hinta ei oo vain rahas mitattavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti