Löytämisen ilua

Kuten ootte varmahan huomannu, niin me ei oikeen olla Lakson kans mitää rakettitieteelijöötä, tai sitte suuria hätähousuja työn teos. Tahtoo vähä olla, että siirrän yli huomiseen sen minkä saatan siirtää huomisehen.

Näin taas pääsi eileenki käymäähän.

Pitääs, huomiookaa sana pitääs, ruveta jo hörvehtimähän puimistaki. No alakaa perin päästihin kylyvämähän kaurat ja vehenät keväällä, sattunehista syistä, niin myöhään, ettei ny oo viä ollu kauhiaa kiirestä asian suhteen. Mutta kai senki homman vois teherä ennen ku ensilumi pääsöö yllättähän maanvilijelijän.

Isännällä oli eileen helevitin hyvä tarkootus ruveta sitte markkia siivoohon, tuohon tien vieri pusikon laitahan on tarkootus teherä makkara tai tuubi (sivistynehemmin sanottuna) niille vilijoolle. Oikeen hyvä irea.

PAITSI, että meirän olles kysees, ja varsinki Lakson hamsterin geeniinensä, se on välistä kovan työn takana saara joku asia tehtyä siihen paikkahan mihinkä meinaat.

Niin nytki.

Siinä ku seisoot ja kattelit, että mitä kaikkia romua nuo miehet oli siihen kantanu hyvähän varastohon, kun niitä voi viä tarvita, niin oikeen ihimetteli, että mihinä saatanasta tälläänen määrä tavaraa on meillä yleensä mahtunu olehen. Ilimeesesti katon allaki suurin osa.

Siä oli vanhat Alina parren erut, montakahan vuotta siitäki navetta remontista jo on, ku ne vaihrettihin vaakapuomiihin? Koetin silloonki jo sanua, että jos romuksi. Mutta niitä voi kuulemma tarvita viä joskus. No, kukaa ei halunnu niitä eres iliman, ku kyselin.

Tietysti sinne oli suures viisaures kannettu rehusiiloosta leikatut palat. Kun niitäki saatetahan tarvita joskus. Suunnitelmaki niille on ollu olemas, mitä niistä voitaas teherä, mutta siä ne on aina vain kasalla, niihin ei vissihin viäkää koskettu.

Heinän keskeltä oli ”löytyny” pari etuaitaa karsinoohin. Tästäki on ollu puhetta, ku sanoon joku aika sitte, että meillä on kuulkaa siä sellaasia, että käykää kattomas. Miehet väitti, että ei oo, eiväkkä lähteny viittimisen puuttes tonkihin.

Iän ikuusen vanha lietevaunu oli ajattu siihen parkkihin, oikeen komistahan maisemaa. Oikeen komiasti ruosteen kukittama, renkahat kenaten joka suuntahan. Ihime ku sillä yleensä eres saa kaivot tyhyjättyä, on se sen näköönen vehejes.

Äkehiä siä oli pari kappaletta. Varsinki täytyy mainita se kuuluusa Hankmo, joka on niin kapia, että ei taira peittää eres Pikku Valmetin jäläkiä, mutta siitäki on tämän tilan piron aikana käyty muutam riita ja varsinki kenenkä se mahtaa olla ja mitä se teköö aina tiellä.

Täytyy siä varmahan olla yks traktorin perähän sovitettava jyrsinki, merkkiä en muista. Käytöski oon sen vissihin kerran nähäny, silloon ku isä jyrsii 165:lla mun puutarhani uutehen uskohon. Siihenki tarttettihin isää, että saatihin seki homma tehtyä, eipä se sen jäläkihin oo mulle mitää käyny tekemäskää. Kai son torennu mut tai meirä toivottomiksi tapauksiksi.

Puutavaraaki sieltä oli löytyny jonki verran.

Karhotin oli siinä parkis, pahasti rampautuneena.Mettäkärry, vuorelta kuokka ja kirves, ja jotei oo tarvittu sitte hetkehen aikahan, ku pihaton kuivituksehen.

Oikeen pani ihimettelehen, että mitenkä yhtehen ojan vieru palahan mahtuu niin palijo roinaa, ja mitä iesusta niitä osaa palasuneeratahan siinä ja piretähän ku epäjumalaa, tätä voirahan viä joskus tarttia.

Mutta maalasimmepa navetan kuistin kertaallensa, osista kohtaa, ei ny aiva jokaasesta paikkaa.

Maalaus kävi vähä niinku meki, vähä sinne päin.