Sivut

torstai 17. maaliskuuta 2016

Muumihumppa soi....




Meillon lehemä, yllättävää eikö totta? Se on valakoonen ja pyöriä, niiinku kananmuna, tai muumilaakson tarinoosta tunnettu Muumipeikko. Ja jos sitä vähä tarkemmin kattoo, niin se n turpaki on vähä niinkuu muumiilla.

Sen oikia, virallinen nimi, on Lakson Jupiter, mutta yks lomittaja sen nimes Muumiksi, ku se hiehona, viimeesillänsä tiinehenä karkas siilosta, tallusti sen pallovattansa kans navettahan ja jäi sinne asumahan. Soli sen mielestä aiva Muumimamman näköönen.

Joten siitä lehemäparka sai lisänimen Muumi. Eikä sitä kukaa muuna tunnekkaa, jos sanon, että Jupiterille pitää laittaa rauta ku lypsät sen, niin ei kenenkää kellot kilaja. Mutta sanoppa, että Muumi-perkele nosteloo sen verran, että sillä on pakko pitää rautaa, niin kaikki tietää. Se pieni valakoonen lehemä siitä Jäkälän vierestä.

Muumin suku on lähtöösin meiltä kotua, se on kans niitä emännän perintölehemiä, yks sen emistä muutti tänne 2009 vuonna, ja muutamaa erellistä olin siäki jo hoitanu.

Ensimmäänen niistä minkä minä muistan oli Otava, isoo, komia, valako päinen lehemä, Otava sai Saturnuksen jonka kans me pirettihin kesääsin juoksukilipaaluja, ku siirsin lehemiä uutehen lohkohon. Tallustit ereltä ja lehemät lönkötteli peräs, kunnes yhtäkkiä rupes kuuluhun kauhia töminä ja Saturnus koetti siä ahtahas kujas ohittaa. Samoon Saturnus tuli juosten navettahanki, se oli aiva sivuluisus siinä vaihees, ku kurvas partehen.

Saturnus sai Uranuksen, joka oli se muuttaja, Uranus sai meillä ensimmääseksi keuhkokuumehen ja jäi aina vähä rotuhun sitä. Uranuksella oli Helpotus jota en saanu tiineheksi toista kertaa, Helpotus olis siis Muumin mamma.

Muumi on sellaanen kyläkyylä. 

 

Se katteloo pää pystys, isoot korvat höröllä mitä ympärillä tapahtuu. Sen huomattavin piirre on ne korvat, jokka on niinku lautasanteennit, kerää ittehensä tietua ympäriltä.

Jos jonku lehemän voi kuvitella kurkkaavan nurkan takaa justihin, ku oot potkaassu varpahas kivehen ja saratat oikeen saatanasti, niin se on justihin Muumi.

Tänään istuun kaffipöyräs ja mun velii yhtäkkiä sanoo, että sulla kävelöö lehemä järven jäällä. Käännyyn kattomahan ja siä se meni. Ja meleko kaukana, varmahan sata metriä rannasta jo. Pää pystys, reippahasti askeltaen. Suuntas hyvin päättävääsen näköösenä etehen päin, mahtookahan olla Rakkaussaarehen matkalla.

Kipaasin pihalle ja huusin lujaa ”lemmuuuuu” ja lemmu kääntyy, käveli yhtä rehevää takaasi päinki, tasaasesti. Yhtää juoksu askelta ei ottanu, katteli ympärillensä, kiersi pusukot, nosteli vähä jalakoja korkiammalle risukos.



Ja kukas se sieltä tulikaa. Muumi. Muumi oli aiva varmasti ollu matkalla kattohon onko pilikkööjöötä liikentees. Olis pirättäny vierehen seisomahan, isoot korvat sivulle sojottaen ja pää pystys.

Mitähän olis pilikkimiehet sanonu ku lehemä olis saapunu apajille?

1 kommentti:

  1. Luen tämän meidän Amalia Armaalle iltasatuna. Se on länskäri ja ei mikään maailman helpoin mut ehkä ihanin <3

    VastaaPoista