Investoontien huumaa

Aamulla kiersin navetas ja pihatos, sairaslomani, oikeen viikon pituusen, kuniaksi, kattelemas, että mitä uupuu tai on menny pois hyvästä.

Heti pihatos kattoon, että voi perkeles, tutit vuotaa vasikkapiialla. Lähärin plohtevaa niitä hakeman, ku lomittaja viä asiasta mulle huomautti, että hän on kattonu niitä ny täs, että tarttis teherä jotaki. Sanoon, että multahan kuule löytyy, yks kullin luikaus, ku uus on paikalla.

Pääsin pukuhuoneesehen ja tongiin ja tongiin. Yhyren löysin. Tuli siinä mielehen, että onkahan täs käyny niin, että viimeksi ajattelin vaihtaessani tuttia, että niitä tarttis tilata. Ja siihen se ajatus sitte on vissihin jäänykki, sinne vasikkakarsinahan.

Isäntä tilas mulle Varmohon uuren moottorin, AVK:lta. Osas mopoautoos on samanlaasia konehia, ku tuos pitkäs Varmos. Kyseli hintoja ja meinas, että yhyrellä Lombardiinilla saa kolome nelijä Ligieriä, tai mitä ne ny oliki. Saan sanua, ku ny ensi jostaki saan sen moottorin verran rahaa, että mäki oon ajanu mopoautolla. Mahtaakahan se vituttaa yhtä palijo, ku silloon ku ajat sen puskurihin ja erestä päin tuloo liikennettä yhtenä k****nä ja et pääse ohi, körötät siä nelijää kymppiä menehen kilometri tolokulla.

Kai se Lakso ajatteli, että uus Varmon moottori on halavee, ku uus akka. Uus akka ei pian tuliskaa navettahan ja jakaas sitä rehua eres sillä Varmolla. Nykyynen, vaikka vähä rumaa ääntä pitääki, jakaa sen jopa käsin.

Seuraava investoonti kohore onki sitte pitkähän harkittu ja suunniteltu.

Oon melekeen tilanpiron aluusta asti puhunu, että navetan eres VOIS olla kuisti.

Talavella siihen kivasti nujuuttaa lunta, jos ny sattuu olehen sellaanen talavi, että sitä sattuu satahan. Ja sitte ku sitä siihen nujuuttaa, sä hakkaat ovella vain siihen kenkien tekemän kujan päähän sellaasta paikkaa, mistä justihin maharut sivuuttansa menehen ovesta sisälle, ku oikeen verät vattaa sisälle. Ei sitä ny liiallisuuksihin pirä mennä.

Maitoauton kulijettajaki on joskus hakenu omin pikku kätösin larosta lapion ja lapioonu ittellensä kulukuväylän, ku kukaa muu ei oo saanu aijalliseksi.

Tänä syksynä sitte pääryttihin tähän ratkaasuhun, että ehkä me voitaas sellaanen siihen teherä. Löytyy kuulkaa käytöstä poistettua kattopeltia, eikai siihen ny uusia, herra ie malta laittaa, pienet reiät ei entisehen verrattuna haittaa mitää.

Tuvan vanhat klasit, joista ei maltettu luopua, vaikka ikkunafirma olis ne mennessänsä vieny, katteli siinä paikkansa, ku päätettihin teherä oikeen Lasikuisti. Meinasin niirenki kans jo hermostua, että tuollaasia jätetähän markiille pyörimähän, mutta näköjänsä se vanha sanonta, että kyllä aika tavaran kaupitteloo pitää paikkansa.

Nykku mä viä malttaasin ostaa siihen vähä maalia, enkä joka kevät totiaas, että eikähän se tänki vuoren mee iliman maalaamista.

Tosin harmaantunu lauta sointuus hyvin harmaasehen betoniseinähän.