Sivut

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Paskanvoima




Tämä viikko on kyllä menny ihimetelles paskaa, sen ulukomuotua, koostumusta ja sitä mihinä sitä esiintyyy, muuallaki ku siä kuuluusas perserei'äs tai vessanpytys ihimisasumuksis. Navetashan sitä ny on välistä kattua myöte, son aiva normaalia.

Mutta se mikä on epänormaalia niin onki sitte eriasia. Ensimmääseksi voisin kertua, että musta ei olis miksikää lähihoitajaksi, ihimispaska on sellaasta mikä saa mun kyökkihin ja oksennus tukkii kurkkua kohti, kun jourun sen kans tekemisihin. Lapsen takapuolen pyyhkiminenki on ollu välistä meleko äänekestä hommaa, varsinki, ku se lapsi itte kärsii samasta vaivasta. Mutta lehemän paska ei aiheuta ongelmia.

Perijantaina meillä oli vasikooren nupoustuspäivä, ja Multakokkares oli isoos ryhymikses, ja se piti sieltä siirtää pienempien sekahan, että saivat kaikki maata ketarat ojos taju kankahalla, iliman pelekua, että hereellä olevat talloo päälle.

Työnsin sitä takapuolesta, koska vasikka harvemmin kävelöö etehen päin silloon, ku olis tarves, mutta silloon ku ei olis tarvetta sehän juoksoo. Tuuppasin menehen selekä krykys. Nenähän rupes tulehen kauhia paskan tuoksu. Ajattelin, että mikä iesus tää haisoo nuon muikiasti paskalle. Nuosin vähä suorempahan ja huomasin, että haarunperät oli aiva paskas, vasikanpaskas. Se ny oli se asian paras puoli, en ollu sentäs sontinu housuuhini ponnistelles sen kans etehen päin.

Eileen ehtoolla vietihin Madonna sinne isoohin ryhymiksehen, ja ohojaalin sitä taas peräpuolelta etehen päin. Nojasin kunnolla sen kinttuuhin, että liikkus etehen päin. Kyllä rupes reisiä lämmittähän. Siirryyn vähä taaemmas ja vilikaasin haalariani ja totesin tulleheni valelluksi kusella yltä päältä. Kusi oli lähtöösin vasikasta, ei omasta inkotenssi ongelmasta.

Lähärin siitä lypsämähän ja tartti tyhyjätä Iiineksen (son oikiasti Iiines kolomella Iillä) takanisä kannulla. Seisoon siä sen ja Ihimeen välis, ku oli pakko pirellä niitä konehiä ylähällä, ku Iines paskapiittaa tällääsestä touhusta, se seilaa eres takaasi ja polokoo niitä lypsimiä irti kaiken aikaa, jos meinaat, että se selviää asiasta yksiksensä.

Eikähän Ihimeelle tullu paska hätä. Ei sekää mitää, paskakkohon silloon, ku tuntuu sille, mikä mä sitä oon kieltähän. Mutta se, että ei viitti nostaa häntää kunnolla ja viä heiluttaa sitä toimituksen aikana, varsinki ku lypsävän lehemän paska on aika vetelää, on ällöttävää.

Soli justihin niinku se sonta olis laitettu johonki propellihin. Tunsin kuinka sitä pläiskähteli mun päälleeni, haalarit oli yltä päältä paskas, käsivarret aiva ripaji sitä ittiänsä, poskehen mojahti oiva kökkö. Ja tietenki korvahan suoraa sisälle. Tunsin aiva ku se koetti valua alemmas samalla ku kaivelin niillä valamihiksi paskaasilla lypsyhanskoollani suurimpia möykkyjä sieltä pois.
Kävelin siitä toiselle puolen navettaa ja meinasin liukastua Helinän paskahan, jonka olin unohtanu kolata ruokintapöyrän päästä ylityksen kohoralta.

Ajattelin siinä, että vaarin kohta paskaasen työnlisää tästä hommasta.

1 kommentti:

  1. Eräs mies -reilu parikymmentävuotta sitten sanoi, että ennen heilläkin p*aska luotiin tarikolla (tai siis talikolla) nykysin se tehdään käsin. Oli korjannut paskaraappaa...

    VastaaPoista