Ajattelin
tänä aamuna, kun kattelin puhelintani ja lomitushenkilö oli
laittanut viestin, että Jessika on poikinu, että siinä on oikeen
sitä aikansa elänyttä genetiikkaa taas putkahtanu maailmahan.
Tai
sille se tuntuu näin, kun luet genomiista ja kaikista maharollista
jutuusta mitä lehemistä voi tutkia etukätehen ennen ku ne on eres
ensimmäästä kertaa poikinu. Ajatelkaa, tierät onko se paska
elukka vaiko ei. Ulukonäöllä ei kuulemma oo niin väliä, vain
niillä genomiilla mikkä siihen paperihin tulostetahan ja se on
sitte se mitä se lehemä periyttää.
Jaa
moon niin vanhan aikaanen, että olin onnessani, ku Missin (joka
poikii uransa aikana 13 kertaa) tytär Showstarista poikii Erwinistä
lehemä vasikan. Orottelen siitä hyvää tulevaa lehemää parin
vuoren päästä, iliman sen suurempia murehia.
Oon
koettanu kattella täs omas lehemän pirossani sitä, että mitä ne
emät on. Missin jokaanen tytär on poikinu vähintänsä sen kolome
kertaa, Suomen keskiarvo lehemillä taitaa olla vähä yli kaks. Eli
ne on keskiverto lehemiä kestävämpiä ja pitkäikääsempiä.
Veera parahana on ny seittemännen poikimisen suorittanu, lähestyy
mairos 80-tuhannen maagista rajaa, kyllä mulle sellaaset lehemät
kelepaa.
Onhan
se suku muutenki sellaanen, että varmahan se olis monesta muusta
navetasta karsittu jo aikaa sitte. Niis esiintyy sellaasta pientä
jalakojen heiluttelun taipumusta, että siinä toiset kalapenee.
Tästä johtuen lupasinki käyrä sen Jessikan lypsämäs näin
ensimmäästä kertaa mammaloman jäläkihin, jos on vaikka päässy
unohtumahan se mitä lehemän elämä oikeen onkaa.
Joskus
oon oikeen ajatellu, että mitä jos nappaasin jostaki niitä
häntäkarvoja tai verta ja laittaasin menehen etehen päin, mitä ne
tulokset mahtaas ollakkaa. Mitä jos se jollekki hyvälle, tai siis
mun mielestä hyvälle, lehemälle antaaski aiva paskat tulokset.
Lakkaasko se lehemä tuottamasta siihen, ku näkis, ettei mus kuulkaa
oo potenttiaalia asian suhteen.
Koetin
kesällä eläänlääkärillekki sanua, ku se Veeran arvoja kysyy,
että ei kerrota sille, että son miinuksella, mitä jos se asian
kuullessansa sitte lakkaa olemasta hyvä lehemä. Se nauroo mulle ja
sanoo, ettei lehemä niistä luvuustansa tiä.
Lähären
täs ny sitä muinaasmuistuani kattomahan, ja suunnittelehen sille
uran jatkua, että päästääs taas sen keskiverto lehemän
poikimalukujen päälle.
Ollahan
yhyres Jessikan kans muinaasmuistoja ja vanhentunutta teknologiaa,
mutki vois korvata robotilla ja Jessikan genomisonnien
jäläkelääsillä.
Molemmat
ollahan korvaamattomia omassa lajissamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti