Sukelluspukupäivä

Eileen oli taas sellaanen päivä, että oksat pois ja palalarvaa. Suunnittelin, siis suunnittelin, että meen navettahan aijoos jaa rehut ja tennu muut hommani ja oon seittemältä viimeestänsä pois, istun isoon puoni päälle soffalle ja oon vaan.

Olin hyvin aikataulus silloon ku kurmuja otettihin sisähän.

Huomattihin, että Jaguaari oli poikinu, tosin sitä ei se kuuluusa perseherelmänsä kiinnostanu, siä oli varaäiteet mikkä hoiti, Jäähile päällimääsenä. Koetettihin tunkata vasikkaa kottikärryllä, mutta se nousi siä seisomahan ja siirryttihin traktori kyytihin. Jäähile hölökkäs peräs poikimakarsinahan asti, Jaguari hölökkäs pitkin peltua ja me peräs.

Hiki oli siinä vaihees jo melekoonen, ku huomattihin, että Ippu puuttuu. Ajattelin, että siä son poikimas puskas. Isäntä ja lomittaja kiersi joka paikan, ei näy. Ajattelin ittekseni, että ei se ny saatana ilimahankaa oo noussu, että pakko sen on johonaki olla, menin uurestansa tuohon tuvan alle, kovimpahan puskahan.

Pääsin siihen vanhan ojan kohtahan, ja aiva ku olisin kuullu puhahruksen. Kävelin lähemmäs, ei näy mitää, kävelin ojan vartehen, aiva ku taas puhajaas. Tiiraalin tarkemmin ja havaattin, että on se siä. Uponnehena Ikkeläjärven mutaasehen rantahan, niin tää, että pää näkyy sieltä heinien ja vesikasvien keskeltä. Koetti pitää turpaa pystys ja sinnitellä pinnalla.

Oikeen vähältä huuto pääsi. Käsi täräji, ku puhelinta räpläsin ja soitin isännälle, että löytyny on. Seki kysyy toisenki kerran, että mihinä sä sanoot sen olevan.

Juoksin toiselle puolen ojaa, ja koetin päästä lehemän työ rannan penkkaa pitki, ihimettelin samalla, että millä helevetillä se on sinne keksiny mennä. Ei siä rannalla voinu ku seistä ja koettaa puhelle kantturallensa, että kohta tuorahan narua, että saan eres sun pääs pirettyä pinnalla.

Laitoomma narun sarvihin, kerranki sarvista oli jotaku hyötyä, jäin pitelehen kaikella ylipainollani päätä pinnalla ja Lakso lähti hakehen naapurista Fendtiä mihinä on paripyörät, että saatihin sellaanen traktori millä oli maharollisuus pysyä pinnalla. Naapurin Raimo tuli samalla kyytillä, ja siinä sitte yhyres miehes ja naises ihimeteltihin, että millä saatanalla Ippu ylähä saarahan. Totesimme ainuaksi vaihtoeheroksi sen, että siitä narusta mikä siä sarvis on veretähän. Että jos se ei kuole niskan nitkahtamisehen, niin hukkuu se, jos ei mitää teherä.

Ensi koetettihin vetää etehen päin, ei noussu rannalla. Uus yritys ja nosto peruuttaen taaksepäin. Johan nuosi lehemä nevasta, sanan varsinaases merkitykses. Seuraava ongelma oliki se, että millä se saarahan kuivalle maalle ettei se kuole pelekkähän kylymettymisehen. Tuumattahin ja koetettihin kaikenlaasta, mutta lopulta ainut keino oli taas se sarvis ja päästä vetäminen. Kyllä siinä ajatteli, että ihime ku pää ei lähere irti, aiva pahaa teki, mutta vaihtoehtua ei palijo ollu.

Siinä tohtoria orotelles peittelimme Ipun, silloli isännän päiväpeittoki päällä hevoosen loimien lisäksi, pari mattua. Lämpööstä vettä, kuivaa heinää. Lehemä lämpö persreiästä oli ensimmääsellä mittauksella 35 astetta.

Kaiken hyvän lisäksi kaivettihin sieltä vasikkaki pihalle, joka oli siinä vaihees elävä, ku homma aleettihin, mutta ei saatu sitä niin nopiaa pihelle ku olis tarvinnu. 

 

Siinä yöllä ku rillasin siä lehemä seurana makkaraa, ku ei maltettu sitä yksin jättää sinne olehen, niin mietiin taas, että oonkahan mä aiva järkevä. Lapsi oli kylällä kaverin tykönä yötä, ku ei kukaa keriinny hakehen sitä sieltä pois, ku tunkattihin kaikellalailla lehemän kans. Lehemät ajaa aina kaiken muun erelle, muu elämä pysähtyy siihen, ku lehemät teköö tai niille sattuu jotaki.

Tiä sitte mitä se lehemä loimiensa alla ajatteli meistä, ku nuotiolla istuttihin ja sinappia kyrsän päälle väännettihin.

Ja taas tuli kuitenki aamu ja kello puoli kuus ja ruokkija ei liikahtanu mihinkää.

Haettihin Ippu kotia tänään, traktorin kauhas, aina vain elävänä. Siirrettihin poikimakarsinahan, ens yönä ei piretä makkaravalakiaa, voi käyrä sentäs tuvasta kattomas, kuinka se voi. Koko päivä on menny taas sen kans vääntäes.

Ittehän oon ammattihini valinnu.